Ensilumi 6.10. Reykjavík

Viikko sitten tiistaina menimme uimaan illalla meidän lähiuimalaan. Raukeana kuumassa altaassa rentoutuessa, ulkona ensilumen sataessa, ilta oli satumainen.

Joka kerta, yhä edelleen, ulkona illan pimetessä altaassa kavereiden kanssa istuessa hetki on niin täydellinen.

You just can't get enough <3

Lokki, ranta ja koira.

Lokki oli päättänyt päivänsä.
Happy moment!
Tämä herrasmies päätti tulla kesken työpäivänsä ilahduttamaan matkaajia. Lampaat saivat hetkeksi jäädä ja uurastus vaihtui rapsutuksiin ja tyttöjen lörpötyksiin :) En uskalla edes ajatella kuinka monta halausta karvaturri sai osakseen, taisi olla ihan mielissään.

...

Kotimatka yllätyksiä täynnä!

Olimme sopineet, että jos kotimatkalla sää suosisi meitä, menisimme käymään uudestaan Víkin lähettyvillä sijaitsevalla mustalla hiekkarannalla. Kaikille oli jäänyt vähän haikea olo kun menomatkalla sää oli niin myrskyisä. Aluksi näyttikin ihan hyvälle, mutta Kirkjubaejarklausturin tienoilla saimme osaksemme taas aika hulppean lumimyrskyn. Ympärillämme kaikki oli taas valkoista, lunta piiskasi taivaan täydeltä ja jouduimme matelemaan kesärenkailla varustetulla autollamme. Keli veti koko porukan hiljaiseksi. Ajattelin että ei tule kesää, pakko vaan ajaa suoraan kotia.. Mutta toisin kävi!!! :)
Islannin arvaamaton ja ERITTÄIN usein ja nopeasti muuttuva sää näytti taas kyntensä :) Ennen Víkin kylää keli muuttui niiiiiin kauniiksi. Aurinko paistoi, ei tuullut yhtään - melkein kuin kesäpäivä. Ilosta kirkuen säntäsimme ulos autosta ja kirmasimme rannalle. Suut messingillä viiletimme ympäri rantaa ja kaikkia nauratti.

Ranta näytti hieman erilaiselta kuin perjantaina...

Höfn - kalastajakylä etelärannikon itäisellä nurkalla

Jäätikkölaguuni jäi taa ja jatkoimme matkaa Höfniin. Kylän nimen oikeanlainen lausuminen kuulostaa matkaoppaan mukaan odottamattomalta hikalta ja suomeksi Höfn tarkoittaa satamaa. Tällaisessa kyläpahasessa vieraillessa miettii kuinka erilaista elämää ihmiset täällä elävät. Mitä nuoret ihmiset täällä tekevät? Kaikki tuntevat toisensa ja elämä pyörii kalastuksen ympärillä. Millaista olisi asua vuorten ja meren välissä ja kalastaa. En ehkä koskaan saa tietää :)




Kylä ei ole kaikkein herttaisin mutta se on erityisen kuuluisa hummerista.
Siispä söimme hummeripitsaa! Oli kyllä yksi parhaimmista pitsoista koskaan :) Hotelliravintolan tätikin oli niin mukava, että kaikilla oli hyvä mieli. Mahat täynnä lähdimme kotimatkalle.

Surullisen kaunis Jökulsárlón <3

Aamulla starttasimme automme kohti itää ja Jökulsárlónia - jäätikkölaguunia.

Jäätikkölaguuni on alati muuttuva, luonnon oma jäägalleria, jonka taideteoksina toimivat muotoaan muuttavat jäävuoret, jääpalaset ja niiden seassa uivat hylkeet. Jää hohtaa turkoosin ja valkoisen eri sävyissä, osa palasista on mustan ja harmaan tahrimia. Kokonaisuus on silmiähivelevän kaunis. Tämä paikka oli ehdottomasti yksi omista suosikeistani.

Laguunia katsellessa ei oikein tiedä mitä ajattelisi. On surullista ajatella että jokin näin kaunis näky on merkki ilmaston lämpenemisestä - laguuni on aika uusi ilmiö, sitä ei ollut olemassa vielä useampi vuosikymmen sitten. Jos tarjoutuu mahdollisuus, tänne haluan tulla uudestaan. Näkymä ei koskaan ole samanlainen.

Tässä maisemassa sielu lepää.

Skaftafell jatkuu...

Vuorten keskellä, ymmärtää kuinka pieni yksi ihminen onkaan. Ymmärtää myös sen kuinka vaarallinen ja armoton Islannin luonto on. Tätä tunnetta ei oikein voi kuvienkaan avulla välittää, se täytyy kokea itse.
Olimme tarponeet jo useamman tunnin ylös ja aloimme hieman epäillä joko olimme eksyneet reitiltä sillä polku ei ottanut kääntyäkseen takaisin alas. Muut olivat sitä mieltä, että meidän pitäisi kääntyä ja seurata jalanjälkiä jotka olivat lähteneet eri reittiä kuin me yhdessä risteyksessä. Uskoin kuitenkin että polku kääntyisi kohta laaksoon ja sanoin, että juoksen ylös vielä yhden kukkalan ja katson mitä sen takana on. En uskonut silmiäni. Edessäni avautui valtava jäätikkö, joka työntyi alas laaksoon, päättyen pieniin jäätikkölampiin. Olimme olleet oikealla reitillä ja polku kääntyi alas. Näitä hetkiä on vaikea kuvailla. Olin niin iloinen ja helpottunut. Näkymä oli aivan käsittämättömän kaunis.

Vaelluksemme lopuksi saimme seuraksemme naalin, varsin kesyn sellaisen. Kaveri laahasi takamustaan pitkin varvikkoa ja kaivoi itselleen naposteltavaa maasta. Veitikka ei ollut moksiskaan meidän ihastellessa sen menoa :)

Päivä oli ihana, antoisa ja rankka. Ajoimme hostellille, söimme ihanaa ruokaa ja kaikki olivat niin väsyneitä että nukkumaan taisimme mennä jo kymmenen aikoihin. Seuraavana päivänä edessä olisi ajo Höfniin, etelärannikon itäiseen kalastajakylään. Matkalla pysähtyisimme Jökulsárlónissa.