Itku muuttui iloksi Reykjavíkin illan pimetessä

Eilen oli kirppis päivä. Lähdin kymmenen tienoilla valumaan kohti satamaa ja kalahallia jossa paikallinen kirppis avaa ovensa aina viikonloppuisin. Aikamoinen tungos odotti ovella ja kun portit avattiin ihmiset rynnivät sisään kuin eläkeläiset ruokakauppaan aletuotteiden toivossa :) Itse olin aluksi hämmentynyt tavaran paljoudesta ja siitä mitä kaikkea siellä nyt olikaan. Ilmassa leijui kuivatun kalan tuoksu koska hallissa oli oma ruokapuolensakin. Aikani kierreltyä löysin t-paidan, kolmet korvikset ja vyön, eikä hintaa yhteensä ollut kuin 13e! Eli ei paha :)

Kirpputorilta lähdettyäni menin ulos istumaan koska niin kuin Anna Puu sen toteaa: päivä, se oli kaunis. Vähän huvitti kun olin äidille laittanu sähköpostilla että kumma kun täällä ei kauheesti näy koiria. Eilen sitte jouduin syömää sanani, koska kaupungin läpi marssi oikea koiraparaati soittokuntineen! Useat rodut olivat edustettuina ja ihmisillä oli jotai kylttejä missä oli aina kyseisen omistajan taluttaman rodun nimi. Oli aika hupaisa näky kieltämättä! :) Kävin syömässä taas siinä hyvässä kasvisravintolassa ja sitten päätin mennä ostamaan kaupasta vähän herkkuja. Päädyin suklaanameihin jotka osoittautuikin sitten ihan leuanmurskaajiksi kun olivat kivikovia, en tiedä oisko ne sit jotenki väärin säilytetty kun ei niissä päiväys ollu menny kuitenkaa vanhaks..no tiedä sitä. :) Ei malttanut mennä sisälle kun paistoi niin ihanasti aurinko. Ostin vielä kortteja että saa sukulaisille lähetettyä pienet terveiset, ainakin mummille ja papalle pitää laittaa kun mummi oli nii ihmeissää et miten mie nyt sit oikei pärjään. Tähän mennessä oon ainaki pärjänny ihan hyvin :) !

Iltapäivä alkoi kääntyä illaksi ja päätin mennä elokuviin. Lippu oli ihan ällistyttävän halpa, ainoastaan 750ISK mikä meinaa alle 5e! Täytyy siis ruveta käymään ihan urakalla, vielä kun ne elokuvat ei oo dubattu, siitä pointsit Islannille :) Valitsin ehkä vähän liian koskettavan elokuvan näin lauantai illalle. My sister's keeper oli kertomus syöpää sairastavan tytön elämästä ja kuinka hänen pikkusiskonsa haastoi vanhempansa oikeuteen, vaatien vapautusta sairaalatoimenpiteistä kuten elinluovutuksista yms. Itkin lähes koko elokuvan ajan. Siinä on kyl katsomisenarvoinen elokuva joka pistää miettimään monia asioita, ihan perinpohjasesti. Suosittelen.

Elokuvissa oliki sit monta ylläriä. Ensinnäkin miusta on hassua että kun Suomessa leffa alkaa 8 se oikeesti alkaa sillon. Mie olin täällä 8 aikaa siellä ja menin saliin - ei ketään muuta. Ajattelin jo et oonkoha oikees paikassa edes. Leffa oli jo alkanu kun ihmisiä rupes valuu sisään, siis 5-10min yli. Toinen juttu oli että puoles välis leffaa, leffa katkes. Alko jotkuu mainokset, mie luulin et nauha meni rikki tai jotain. Jengi rupes soittelee puheluita ja lähti menee sielt salist, olin iha et täh, mitä tapahtuu, kunnes tajusin et väliaika vaik leffa ei kestäny ees kahta tuntia :)

Elokuvan jälkee piti vähän aikaa kerätä itteeni et pysty lähtee ulos, meni se niin herkistelyks, mut ihan aiheesta. Ehkä enemmin ois huolettanu jos ei ois tuntunu missää. Soitin Hallalle ja ne tuli yhden sen kaverin kanssa hakemaa miut sitte. Mentiin Cafe Parisii hakee muutama tyyppi kans mukaa ja tapasin siellä koko niiden kaveriporukan, tosi mukavia ihmisiä, yks osas jopa sanoa "minä rakastan sinua"! Sieltä mentii sitte Hallan kaverin porukoille, vitsit mikä talo niillä oli, huh huh! Löysin vessasta Suomi designia, Iittalan tuikun :) Istuttii siinä ja höpöteltii välillä enkuks ja välillä kuuntelin ku jutut ylty islanniksi ja yritin bongata sanoja! Lähdettii sit keskustaa jossai vaihees ja pääsin semmosen jättimaasturin kyydissä! Vähän se oli hurjaa. Kun astuin ulos autosta, meinasin kaatua ku pudotus oli nii suuri! Käytiin kahdessa baarissa, ekassa oli kivaa livemusaa. Trubaduuri soitteli Kings of Leonia yms. Toisessa baarissa oli iha sairas tungos. Täällä normi lauantai-ilta vastaa mein jotai megajuhlapäivää, esim. vappu vois olla aika lähel.

Baarista lähdettiin joskus viiden jälkee, sitte tytöille pitsaa ja mie lähdin tallustaa kotiin päin. Matkan varrella päätin mieki ottaa yhden slicen pitsaa ja jäin sit kadulle tarinoimaan yhden espanjalaisen matkaoppaan kanssa, se oli ollu Suomessa, Ähtärissä! Kotimatka taittui yhtämatkaa jonku paikallisen graafisensuunnittelun opiskelijan kanssa. Jaettiin mielipiteitä sen alan periaatteista, se ite vaikutti aika kriittiseltä omaa alaansa kohtaan. Sanoi ettei pidä ihmisten huijaamisesta mainonnan ja erilaisten kikkojen avulla. Kieltämättä mielenkiintoinen ilta ja kiitos siitä kuuluu Hallalle ja sen kavereille et ne otti miut mukaansa, laatuaikaa :)!

Monet kyseli että mitä aion opiskella täällä ja kun sanoin että islannin kieltä, useat oli tosi yllättyneitä mikä taas oli miusta hassua. Yritin heittää small talkia niillä muutamilla lauseilla mitä osaan sanoa islanniks eli esitellä itteni ja sanoo et oon kasvissyöjä :D niillä ei nyt kauheen pitkälle viel pääse mut kyl kaikki innostu kun yritin. Monen nimen ja sanan lausuminen menee kyl aika päin mäntyjä mut heti kun saa palautetta ja oikeen mallin niin siinähä sitä oppii :)


Jostain syystä kone ei halua ladata miun kuvia tähä messii ni laitan myöhemmin sit. Ehkä seki on vaan kyllästyny ku otan ja lataan niitä kuvia koko ajan. Mut nyt ei muuta kun takas saagojen pariin kirjan ääreen!


Love you all <3

Bónus & Babalú!

Bingo vai ruokakauppa?! Tässä miun lähikauppa, tai ainakin halvin lähettyvillä olevista. Euroshopper taivas, lähes kaikki on euroshopperia!


Se vielä unohtu sanoa, että kun tässä oon kummastellu että en oo yhtiinkää suomalaisiin viel törmänny niin tänää niitä suomalaisia sitte vilisti tuolla ihan roppakaupalla :)

Ég er frá Finnlandi!

Restless in Reykjavík

Nikitan liikkeen takana olikin mini!
Täytyy mennä sinne valasristeilylle kyllä ennen kun menee kattoo tän elokuvan. Elokuvaa tähdittää suomalainen näyttelijä Pihla Viitala.
Graen kostur! I like.


Perjantai ilta. Kello on yhtä yli kymmenen. Rauhaton olo, ei oikein tiedä miten päin olisi. Päivä oli oikein mukava. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta heti aamusta ja menin katsomaan valokuvanäyttelyä valokuvamuseoon. Siellä oli paljon kauniita kuvia. Teki mieli olla ulkona ja löysinkin ihanan suuren sisäpihan pääkadun varrelta. Siellä oli mukava paistattaa päivää suojassa kylmältä tuulelta. Kahden aikaan alkoi tulla jo nälkä ja ajattelin vielä kerran koettaa onneani sen yhden kasvisravintolan kanssa, mitä oon etsiny jo useempana päivänä. Nyt lykästi! Ja voi pojat mitä herkkuja siellä olikaan. Isommankin miehen nälän taltuttanut annos riisiä, kesäkurpitsa-peruna-tomaattipaistosta ja fetasalaattia + leipä ja vesi maksoi vaivaiset 1290ISK eli 6-7e! Menin ulos syömään koska aurinko paistoi mukavasti lämmittäen. Näistä päivistä pitää nauttia koska sitten on taas luvassa sadetta. Siinä syödessä ihan hymyilytti, olo oli jotenkin niin onnellinen - kaikki oli niin kivasti.

Siinä istuessa ajattelin että uuteen paikkaan muuttamista, ainakin näin kun kyseessä on ulkomaille muutto, voisi verrata vähän siihen kun ihastuu. Ensin on se vaihe kun toisessa ei oo mitään vikaa, kaikki on täydellistä. Sitä on ihan seitsemännessä taivaassa, silmät lasittuneina tuijottaen toista kuin maailmassa ei ois mitään muuta. Niin mie koen nyt Reykjavíkin; täydellisenä. Sitten on vuorossa se vaihe kun se ruusunpunainen kuori alkaaki pikku hiljaa rakoilla. Tulee niitä vastoinkäymisiäkin ja ymmärtää että kyllä siinä toisessa on sittenki välillä jotain ärsyttävää ja ei se nyt aina ookkaan niin ihana, välillä silläki menee hermot. Mutta kun nää pikkuriikkiset miinukset ei kuitenkaa maailmaa kaada tulee vaihe kun ajattelee että rakastaa sitä toista sittenki just semmosena kun se on. Ja ne "ei niin kivat" puolet tuo oman lisänsä siihe juttuu, et ilman niitä se kokemus ei ois sama. Miulla oli viime syksynä paljon kursseja liittyen kulttuurien eroihin, uuteen kulttuuriin sopeutumiseen ja niihin sopeutumisen vaiheisiin joten on nyt ihan hauska seurata omia fiiliksiä tästä kaikesta uudesta, ainakin vielä kokemus on ollut pelkästään positiivinen ja sukat pyörii jaloissa kun vaan ajattelenki mitä kaikkea kivaa miulla toivon mukaan on vielä edessä, enhän tosiaan ole ollut täällä vasta kun viisi päivää! :)

Ainut asia mikä vähän huoletti jo päivällä oli että nyt oli perjantai, tuli olo että pitäis keksiä jotain tosi erikoista tekemistä koska kaupunki nyt tarjoaa ties mitä. Menin kämpille vähä lepäilee ja lukemaan (lue: facebookkiin). Kun heräsin päikkäreiltä mietin että mitä sitä nyt sitten keksis. Ajattelin että lähden ainaki aluks vähä kattelee jos löytys joku kiva pikku kahvila niin vois syödä jotai herkkua. Muistinki sitten sen pienen söpön kahvilan, Babalún. Menin sinne ja voi että, onko olemassa mitään niin herttasta paikkaa. Kahvila oli pienen talon yläkerrassa, ehkä n.15 asiakaspaikkaa korkeintaan, sekalaisesti sisustettu kaikella krääsällä, oli lamppuja ties millasia, sohvaa, jakkaraa, huonekasvia, tauluja, postikortteja ja lautalattia. Tilasin marjoilla täytetyn letun kermavaahdolla ja kaakaon. Suussasulavan herkullista! Yritin epätoivoisesti lukea paikallisia sanomalehtiä, mistä tulikin mieleen, että tänään uutta Grapevinea lukiessa bongasin lehdestä jutun Sofi Oksasesta! Lehdellä on myös vakkari suomalainen toimittaja, tai ainakin saman naisen juttuja on ollut muutamassa numerossa.

Vieressäni istui poika läppärin kanssa. Poika sai koko ajan viestejä puhelimeen ja hyvä ettei suu revennyt kun sitä hymyilytti niin paljon, varmasti joku ihastus! :) Paikalla oli kaks työtekijää, mies ja nainen. Mies oli joku britti, herttainen (aika varmasti) homomies jonka jutut oli niin hassuja että itseäkin rupes naurattamaan. Se brittiaksentti jatkuvalla nousevalla intonaatiolla oli vaan niin mieletöntä! Nainen oli ilmeisesti saksalainen koska puhui sen miun viereisessä pöydässä istuneen pojan kanssa saksaa. Lähtiessään tää mies sitten sanoi että ei kuulemma haittaa vaikka aamulla paikka näyttäs kuin pommin jäljiltä, eli ilmeisesti tää nainen oli joko uus työntekijä tai sitten vaan se ei koskaan ennen ollut jäänyt pyörittämään paikkaa yksin. Kahvila oli niin rauhallinen ja söpö et ois ollu vaikee kuvitella että siellä ois saanu mitää sotkua aikaa. Kun sitten lähdin, en tiennyt oikein mihin mennä. Tuuli oli jäätävä, tuntui että aivot jäätyy päähän. Ekaa kertaa tuntui oikeesti aika yksinäiselle kun näki kaikki ne ihmiset istumassa porukoissa sisällä kahviloissa ja baareissa, missä kaikissa oli joku esiintyminen meneillää. Täällä on selkeesti kyllä ihan silmiinpistävän vilkas yöelämä, pienelle alueelle pakkautunu suuri määrä ihmisiä eikä oo ollenkaa semmonen örvellysmeininki, tosin kellohan oli vasta vähän yli yhdeksän tässä vaiheessa. Ajattelin heittää pienen kävelylenkin NASA:n kautta kun siellä ois tänään ollu joku dubstep-ilta, Briteistä saakka tullu jotain djtä..ulkona ei ollu ketään ja no en tiiä oisko se kuitenkaan ollu ihan miun juttu. Päätin siis lähteä kotiin.

Vaikka hetken olo tuntui kovin yksinäiseltä ja koki itsensä hieman sivustaseuraajaksi niin sillä olotilalla on kuitenkin kääntöpuolensakin. Ensinnäkin mie oon kyllä tottunut reissamaan ja muutenkin hengailemaan ties missä yksin, ei se oo miulle mikää ongelma sinäällää ja osaan kyllä siitä nauttiakin, ainut vaan et ehkä täällä sitä jotenkin haluis kaiken nyt ja heti. Toisekseen, kunhan koulut nyt alkaa ja pääsee tutustuu ihmisiin ja saa kavereita niin sen jälkeen kaikki asiat näyttää taas ihan erilaisille :) Ehkä mie oon vaan nyt niin rauhaton tän koko tilanteen kanssa, repeemässä joka suuntaan enkä osaa odottaa että asiat kulkee omalla painollaan. Oon jo saanu paljon, tuun toivottavasti saamaan vielä lisää, ja ehkä pitäis muistaa että tää on kuitenki vasta miun eka viikonloppu täällä. Yksinkertaisesti, pitäis malttaa.


Mitä siis opin. Katse eteenpäin ja vaikka huomiseen! Sillä huomenna ois tarkoitus mennä kaupungin suurelle kirpputorille jonneki kalahalliin, siitä tulee varmaan jännittävää :)!

P.S. Tässä muutama linkki liittyen Reykjavikiin/Islantiin jos jotain kiinnostaa (oletan nyt et ees joku joskus käy täällä, vaikka vaan muodon vuoksi!)

www.myspace.com/suddenweatherchange (Reykjavíkilainen bändi, tykkään!)

www.dontbenaked.com (Reykjavíkilaisten nuorten suunnitelijoiden vaatteita, juuri se Naked Ape putiikki, tsekkaa ainaki legginsit, kyllä controlit kalpenee...)

www.grapevine.is (lehden nettisivut, ihan mielenkiintosia juttuja, tänäänkin luin artikkelin jonka jälkeen ymmärsin paljon paremmin tätä maan tilannetta = talouskriisiä, miten se siihen joutui ja kuinka iso juttu se näille oikeesti onkaan)

..kääntyi yöksi

Paikallinen tatuointiliike, täällä tehdään varmaan hienoja merimiestatuointeja...
Pienten talojen oviensuissa, rapuilla ja porttikongeissa notkuu nuoria juomat käsissään, jossain on siis aina salaiset underground bileet.. :)
Tämä kaupunki on täynnä kauniita valoja!

Blueberry nights..

...kaunis aurinkoinen ilta...

Legendaarinen Búllan! Oiskohan niillä kasvishampparia...
Jollain tais lähteä tuon laivan kanssa vähän käsistä :)
Yön pantteri!
Onnellinen.
Katu päättyy aurinkoon.

Reykjavíkissa...

Islantilainen villapaita vie miestä kotiin.
Kaksikerroksinen levykauppa johon en ole vielä kerinnyt tutustua.
Tämä maalaus on maailman söpöimmän ja pikkuriikkisimmän kahvilan seinässä..
Kauniit pastellivärein maalatut talot reunustavat jok'ikisen kadun...

Picture this!

Mm. Chaplin ja Ranskan vallankumouksen yhteydestä tuttu naishahmo olivat esillä teoksissa.

Perus kauppakärry? En tiiä miten tommosella ajetaan parkkihallissa, saati sitten yritetään ahtautua siihen parkkiruutuun?
Islannissa jalankulkijoiden kaista on osoitettu hieman hämärännäköisellä miekkosella...

Päivä Hallan kanssa..ja aurinkoa! :)

Tänään oli hieman talvisempi, kirpeä aamu. Ei satanut, mikä oli ihan kivaa vaihtelua. Lähdin aamulla tsekkaamaan jospa vuokraemäntä ois ollu jo studiollaan että oisin voinu käydä tarkastamassa postit - kaipailen kovasti postia sieltä National Registrystä että saisin sen sosiaaliturvatunnuksen. Ei ollu Systa paikalla ja niinpä lähdin Laugavegurille tallaamaan. On ollu mielestäni ihme etten oo yhteenkää putiikkiin vielä jalallani astunu vaikka jo neljättä päivää täällä vietän, kaupunkihan on pullollaan mitä kiinnostavimpia liikkeitä. Siispä päätin nyt astua edes yhteen liikkeeseen ja kirppisten ystävänä menin yhteen second hand liikkeeseen missä 4500ISK saa 1kg vaatetta. Vitsit kuinka kivoja juttuja siellä oli, ihan törkeen hienoja kenkiä, tosi uniikkeja vaatteita ja laukkuja, mutta sain hillittyä itteni etten vielä pistäny rahojani tuulemaan. Ehkä sitten vähän ajan kuluttua :)

Jatkoin matkaa satamaan päin jossa sijaitsee Reykjavíkin taidemuseo. Se on jaettu kolmeen osaan jonne kaikkiin on ilmainen sisäänpääsy, aika mukava homma näin opiskelijan perspektiivistä. Esillä oli yksi näyttely, islantilaisen poptaiteilija Errón kokoelma. Miehen työt olivat kyllä vaikuttavia ja itse pidän tosi paljon töistä missä yhdistetään populaarikulttuurin hahmoja ja ikoneita historiallisiin tapahtumiin ja poliittisiin vaikuttajiin. Töissä heijastuivat selvästi vahvat poliittiset kannat esimerkiksi USA:n toimiin mm. Vietnamin sodassa sekä Etelä-Amerikan diktaattorien kuin natsi Saksan hirmutöihinkin. Tuntui kun olisi katsellut sarjakuvia raskaista koko maailmaa koskettavista aiheista. Ensimmäinen osa töistä oli potretteja julkkiksista ja merkittävistä poliittisista hahmoista. Kasvokuvat olivat puoliksi todenmukaiset, puoliksi hirviön, palapelimaisesti esitettynä. Osansa tästä kuvan käsittelystä sai itse paavikin. Toisessa osassa näyttelyä mieleen jäi erityisesti suuri teos jossa oli mm. CIA:n haikara kuljettamasta pientä lasta lentäen, natsi kirveellä ratsastava upseeri, Chilen diktaattorin Le Pinochetin käsi jossa sormen päät olivat hävittäjiä, mies lakaisemassa hävittäjä luutulla lattiaa sekä sotilasmies joka asetti miesten kaulaan suuria painoja saaden miehet kumartamaan itseään. Kuvassa toistui myös vuosiluku 1973. Lapsen omaisesti sarjakuvapiirtämisen keinoin oli nostettu esiin monia vakavia poliittisia tapahtumia. Itsekään en varmasti ymmärtänyt edes puoliakaan, mutta kovasti tykkäsin näyttelystä. Oli siellä myös kollaasin omainen työ eri vuosikymmenien muusikoista alkaen suurinpiirtein Beethovenista sisältäen Madonnan, Princen, Elton Johnin yms. Jotkut työt olivat ihan "leikkaa liimaa" periaatteella tehtyjä kollaaseja, mutta oivaltavia yhdistelmiä ja hienosti toteutettuja.

Näyttelyn jälkeen kävelin Hlemmurille mikä on semmonen vähän isompi bussipysäkki, jossa miun oli tarkoitus nähdä Halla, Reykjavíkilainen tyttö jonka yhteystiedot sain ennen tänne tulos monen monen mutkan kautta :) En tiennyt että Islannissakin on tapana antaa poskisuudelma tavatessa; voin kertoa että oli aikamoista säätämistä se tervehtiminen ja lopulta kävi vähä naurattamaan tää suomalainen jäykkyys. Meillä kun hädin tuskin kätellään tavattessa ventovieraita! Mentiin Hallan kanssa syömään tosi kivaan paikkaan, nimeltään Vegamót. Söin kasvispitsaa mikä oli tosi hyvää, tuoretta tomaattia ja herkkusieniä, nam! Jutusteltii ummet ja lammet, todella ihanan olonen tyttö se Halla. Syömisen jälkee Halla lähti viemään miuta johonki puhelinliikkeesee missä sain oman islantilaisen prepaid liittymän, sillä on nyt kuulemma sit ilmasta soittaa saman firman liittymiin. Sen jälkeen ajettiin kaupungin laitamille meren rantaan missä oli aivan ihana mustahiekkaranta, paljon ihan muovin näköistä jättisuurta merilevää ja ihastuttava valkoinen majakka! Mie oon niin suuri majakkafani että olin ihan super ilonen kun pääsin sinne, sain siitä valokuvanki! Halla kertoi paljon omasta vaihdostaan ja juteltii Suomen ja Islannin eroista ja yhtäläisyyksistä. Tuntui niin mukavalle hengailla jonku kivan ihmisen kanssa kun tässä muutaman päivän oli palloillu vaan yksinää. Majakka oli valitettavasti kiinni niin ei päästy ylös asti kattelee maisemia. Majakan luota tosin näkyi hyvin Reykjavikin oma vuori " Esja". Täältä jatkettii matkaa vielä Kringlaniin mikä on jättimäinen ostoskeskus n.1km päässä ydinkeskustasta. Siellä oli ties mitä liikkeitä ja mie ostinki itelleni kirjakaupasta semmosen saaga kokoelman, englanniks käännettynä. En tosiaan usko et islanniks siitä ois tullu yhtää mitää koska Halla kertoi että jopa äidinkielenään islantia puhuville se on vaikeeta tekstiä. Muutenki miun pitää nyt ottaa iisisti tän kielen kanssa, ja olla onnellinen jos ees vähän sitä opin puhumaan koska Halla kertoi että hänen vanhempiensa omistamassa matkailutoimistossa on saksalainen mies töissä joka on asunut täällä kaks ja puol vuotta eikä vielkää osaa kauheest puhua kieltä, ymmärtää kyllä melkei kaiken. Se ehkä kertoo tästä kielen vaikeusasteesta.. :) Käytiin juomassa kaakaot siellä ostoskeskuksen kahvilassa ja söin paikallisen erikoisuuden "kleinurin" ja kappas vaan se oli melkein ku mein munkki, ei niin makea koska ei ollu päällystetty sokerilla mut muuten aika sama :) Kringlanis oli muutama skedekauppa ja yritin vaa vähä vilkuilla etten nyt innostuis tuhlaa rahojani vaatteisiin mitä voin ostaa Suomestakin. Halla muuten sanoi että miulla alkaa olla aika kiire sen valasristeilyn kanssa, koska niitä ei tehdä talvella :( pitää nyt yrittää keretä, ehkä jo ens viikolla sit. Kringlanissa bongasin kirjakaupassa suomeksi pari kirjaa mikä oli hassua, samoin siellä oli KONEen valmistamat liukuportaat, go Suomi :)! Toivottavasti aurinko jaksaa paistaa vielä myöhemmin illallakin niin vois tehdä pienen iltakävelyn, nyt pitää hetki levätä kun ollu taas kymmenestä eteenpäin liikenteessä koko päivän. Se on hurjaa miten täällä aika liitää, nyt jo tuntuu sille et oon iha liian vähä aikaa täällä!

Yksi juttu mistä piti vielä kertoa, liittyen autoiluun ja autoihin täällä. Jos ollaan joskus silmät pyöreinä ihmetelty Lappeenrannassa venäläisten isoja supermaastureita missä on semmoset etugrillit että jos hirvi niihi osuu ni tulee varmast valmista jauhelihaa paketissa. No, semmoset autot on täällä ihan peruskamaa, eli niitä on KAIKILLA. Sanotaan että semmoset perus citymaasturit on täällä se pienin automalli mitä on ehkä 75% ihmisillä, sit joku 20% ajaa vielä isommilla semmosilla megamaastureilla mitkä muistuttaa jotai armeija ajoneuvoja ja sit se loput 5% ajaa siis semmosil autoil et ne alkaa lähennellä jo jotai rekkoja, oikeesti. Ne on nii korkeita et normi henkilöauto mahtuis iisisti sinne alle. Se on koominen näky kun letka tollasia autoja valuu aamuruuhkassa pitkin tota Laugaveguria joka on joku 4m leveä tie, hyvin taloudellista varmaa ajaa tossa keskustassa niillä. Halla vielä sanoi et kaikki ihmiset joilla niitä on ei tosiaan ees tartteis niitä. Tuollaiset autot on ilmeisesti tarpeen ainoastaan jos meet tonne "highlands" eli jonneki iha erämaaha ja jäätiköille tai jotain. En ees ymmärrä miten näillä on varaa niihi tai et eiks porukalla mee hermot noilla parkkeeraamiseen yms. Positiivista on kyllä ihmisten ajokulttuuri täällä. Vois ajatella et ihmiset joilla on tommosia autoja ei piittais jalankulkijoita tippaakaan mut toisin on. Autoilijat väistää aina ja antaa tietä, tosi kohteliasta. Pelottaiski liikkua täällä jos tommosil autoil ajavat kuskit ajais surutta päälle - ei jäis paljon yhdestä suomalaisesta jäljelle.

Sundlaug og heitur pottur - luxury!

Aamulla satoi - paljon. Tajusin kuinka onnekas olen, kun en ole perus lomareissulla, ei tarvitse sännätä heti aamu kahdeksalta nähtävyysmaratonille joka vie kaikki mehut ja sitten illalla kaatuu kuoleman väsyneenä sänkyyn suorilta jaloilta; näitäkin reissuja on tullu muutama koettua :) Menin sitten aamupalalle puolen yhdeksän jälkee. On kummallista miten rauhallinen tää guesthouse on koska en ikinä muuten nää/kuule täällä mitään, paitsi aamuisin kun porukkaa tulee lisää ja lähtee pois. Tänä aamuna sitten tuli yksi nuori mies tänne ja vähän salaa kuuntelin kun ne jutteli sen hostellin omistajamiehen kanssa. Tää kaveri oli kans tullu tänne kouluu, eikä menny kauan kun tämä hostellimies kysyy et enkös mieki ollu menos kouluu ja niin myö sit käytii juttelee sen pojan kanssa. Hän on nimeltään Jerek (en ole varma kirjoitusasusta) tai näin ymmärsin. Jenkkilästä tänne tullu opiskelee "urban planning" eli jotai kaupunki suunnittelua, kuulostaa ihan hienolle! Oli saanu vielä stipendin niin ei tarvitse itse mistää maksaa. Sanoi olevansa kova skandinaavifani :) ja käyneensä Ruotsissa, mut ei Suomeen asti oo kerennyt. Hävetti kun kerroin että miun pääaine on Suomessa englanti ja kun en tässä kauheesti oo päässy kenenkää kans kunnon keskustelua käymään vähään aikaan niin ku yhtäkkiä saaki puhua ni tuntuu et kieli menny kuolioo ja tulee jotai aivan ihme mongerrusta, äijä ajatteli varmaa et ei kovin hyvä toi opetuksen taso tuol Suomen yliopistois :)

Aamupalan jälkeen päätin lähteä uimaan. Täällähän on hirveä määrä erilaisia maauimaloita, tosi hienoja ja kalliita sekä sit semmosia meidän uimahallin tyyppisiä. Mie valitsin meidän yliopiston lähettyvillä sijaitsevan Vesturbaejarlaugin joka on ihan kävelymatkan päässä, tai miusta ainaki :) Paikka osoittautui oikein sympaattiseksi pieneksi uimalaksi joka muistutti paljon käytännöiltään meidän kotoisia uimahalleja eikä hintakaan verottanu kukkaroa kuin 360 ISK eli 3-4e? Täälläkin kassatäti puhui tosi hyvää englantia ja palveli ystävällisesti. Ja nyt seuraa Suomen moment of glory! Tämä nainen kysyi että olenko ollut täällä ennen ja sanoin et en että tää on eka kerta. Hän antoi miulle etee semmosen lapun missä oli jotai peseytymisohjeita!!Nauroin vaan että oon Suomesta että meille tää on iha normaalikäytäntö et peseydytää ilman uikkaria yms. Nainen hymyili ja sanoi että sitte en tarviikkaa näitä ohjeita :) Eli sisään ja peseytymään ja ulos! Ulkona seistessä bikineissä oli vähä viilee ja olin hetken jo ihan kauhuissani muistellessani sitä miltä Suomessa tuntuu pulahtaa sisälläkin uima-altaaseen kun vesi on vaan jotai reilu 20 asteista. Astuin altaaseen ja se tunne - teki mieli sanoa jollekin että tää on iha uskomatonta! Vesi on noissa perusaltaissa lähes 30 asteista ja altaasta nousee höyryä ilmaan. Koin kyllä aikamoisen alemmuuskompleksin kun katsoin kanssauijia. Jopa miltei 7o vuotiaat naiset päästeli uimalakit ja lasit päässä kroolia ja rintauintia ihan ammattimaisesti altaan päästä päähän niin että jäin vain perään pärskimää vettä. Noh, ei kai se mikää ihme että islantilaiset on hyviä uimaan kun noi uimalat täällä selvästi toimittaa yleisten olohuoneiden virkaa. Keski-ikäiset miehet lillu kuumavesialtaissa ja rupatteli niitä näitä. Itsekin päätin uinnin jälkee mennä kyseiseen pienempään altaasee rentouttamaan lihaksia enkä sitten ilmeisesti tajunnut että kun pikkualtaita oli useampi ne oli jaettu lämpötilojen mukaan, alkaen 30 asteesta lähes 50 asteeseen. No arvaatte varmaan että mihin altaaseen mie sit päädyin kun siellä yllättäen oli tilaa, no siihen kuumimpaan tietysti. Siellä paljussa oli semmonen vanha papparainen ja oli miulla siinä vähä tekemistä ku sinne molskahdin et sain naaman pidettyä peruslukemilla koska se oli ihan järkyttävän kuumaa se vesi. En mie kauheen kauan siellä ees pystyny olemaa kun tuntu et lähtee iho irti! Tämän jälkee piti vielä kokeilla sitä höyryhuonetta millä varmaan yritetään täällä paikata se perinteinen suomalainen sauna. Siellä mie istuin pyöreessä sumuisessa huoneessa kolmen iäkkään islantilaismiehen kanssa kuunnellen ihmeellistä avaruusalusvinkumista, olo oli kieltämättä hieman omituinen :)

Uimisen jälkeen olo oli ihana ja väsynyt. Niinpä lähdin kaupan kautta hostellille. Opiskelin hieman islantia ja osaan nyt jopa sano "Olen kasvissyöjä" Ég er grænmetisæta ja "En syö lihaa" Ég borða ekki kjöt", ihan kiva :)

Illalla päätin lähtee syömään paljon kehuttuun aasialaiseen ravintolaan satama-alueelle. Katu jolla ravintola oli, oli ihan melkein autio, mutta kun paikan oven avas vastassa oli ilokiven veroinen meteli ja kuumankostea ilma. Valitsin annokseksi paistettua munanuudelia, tofua ja kasviksia. Annos oli jättimäinen ja ruoka maukasta eikä hintaa ollut kuin 1250 ISK mikä vastaa n. 6e jos oikein laskin! Syödessä yritin lukea paikallista sanomalehteä ja kyllä siitä jotain ymmärsi. Suomi ja Tamperekin olivat päässy uutisiin naisten jalkapallo-otteluiden kautta. Plussaa oli muuten että sen verran vissii oon islantia oppinu että kun miun vuoronumeroa huudettiin, ymmärsin että miun annos oli valmis :) Tulin niin täyteen etten pystynyt syömään koko annosta. Vaikka yritän aina syödä lautasen tyhjäksi, nyt oli pakko luovuttaa koska en tiedä olisinko selvinnyt kotiin saakka, vielä ylämäkeen :) Kotiinpäin tallustaessa alkoi taas sataa ripsiä ja päätin matkan varrella piipahtaa levykaupassa ( joka on auki ilta kymmeneen!!!!) ja ostaa Lily Allenin uuden levyn, kun se vielä uupui. Lily veti niin mahtavan keikan Flowssa että pakko oli ostaa levy, nyt voi täällä sateen ropinaa kuunnellessa fiilistellä sitä aurinkoista Helsinki viikonloppua.

P.s. Astuessani levykaupasta ulos, kohtasin kotoisen näyn - autonsa tuunannut nuori mies ajeli pääkatua pitkin trancediscosetit tappavan kovalla soiden, auton ikkunat auki. Suomi ei oo siis ainutlaatuinen tän ilmiön tiimoilta :)

Ísland - Best í heimi!

Vaikka aikaeroa on vain se kolme tuntia ja kävin eilen vasta joskus kymmenen aikaan nukkumaan, heräsin silti jo kuuden maissa aamulla ihan pirteänä, mihin muuhunkaan kuin sateen ropinaan :) ! Tänään oli ohjelmassa käynti National Registry:ssä, paikallisittain "þjóðskrá" (äännetään "thjouthskrau" tai sinne päin). Siellä miun piti täyttää hakemus paikallista sosiaaliturvatunnusta (kennitala "ketnitala") varten, jonka avulla taas pääsen ilmoittautumaan/rekisteröitymään kursseille. Virastossa oli oikein mukava täti töissä joka puhui sujuvaa englantia. Käynti sujui tosi hyvin ja luulen että kaikki meni ihan oikein, mitä nyt yhdessä vaiheessa kun täytin jotain lomaketta millä todistin(??) jollai ihmeellisellä tavalla etten oo sairas ja et miun ei tarvitse näyttää jotai terveystodistusta, täytinkin vissiin väärän puolen mikä oli joku muutto ilmoitus Islannista pois lähteville! Heh, no se nainen kertoi että ihan hyvin meni et ei haittaa :) Kohta miut siis varmaa karkotetaan täältä tai jotain...
Kävelin sitten virastokäynnin jälkee merenrantakatua pitkin keskustaan ja sieltä koululle missä kävin opiskelijatoimistossa vähän palloilee ja kyselee noista kurssirekisteröitymisistä ja siitä jos ei oo viel saanu sitä kennitalaa et voiks silti ilmoittautua ja mennä niille kursseille. Sielläki henkilökunta oli ihan äärimmäisen ystävällistä ja avuliasta, jäi tosi hyvä ja lämmin olo siitä palvelusta. Yliopistoalue on aika ison näkönen, hieman ehkä kolkko verrattuna Jyväskylän vehreesee kampuksee, kun toi Háskóli Ìslands on aika ison tien varrella. Sisätilat oli kyl iha luksus luokkaa ja porukka aika hienon näköstä. Näky siel onneks pari samanlaista renttuliisaa kun ite oon :) Opiskelijatoimistossaki oli ihan super isot applen tietsikat opiskelijoiden käyttöön yms. Silmät pyöreenä siellä kummastelin. Omalla laitoksella en pyörähtäny mut sen sijaan kävin kattoo sen Háskóli bíon eli yliopiston elokuvateatterin missä vaihtariorientaatio sit pidetää ens viikon maanantaina.
Tulin sitte kämpille vähä lepäilee ja pienten päikkäreiden jälkee olinki sit valmis lähtee ettii paikallista vegeruokapaikkaa, kun en tosiaan ollu kunnon ruokaa syöny sitte Suomesta lähdön. Hostellin aamupala oli muuten tosi ilonen ylläri, löyty muroja ja maitoo, paahtoleipää eri päällisillä ja hedelmää; mahan sai siis hyvin täytee. Illalla teki nyt kuitenki mieli jo ihan oikeeta ruokaa ja siispä lähdin matkaan. Ajattelin kiertää vähän erireittiä kun ennen ja löysinkin kadun millä tän Graena Kostur:n piti sijaita. Matkaoppaassa kyllä kerrottiin että välillä on vaikee löytää paikkoja kun talot on rakennettu niin sikinsokin ja numerot uupuu joistakin yms. mut mie en kyllä tätä ravintolaa löytäny vaikka ainaki kaks kertaa sen pitkän kadun kävelin päästä päähän ja tutkailin joka oven ja ikkunan. Alkoi jo vähä heikottaa ja päätin lähteä etsimään tätä toista vegepaikkaa, Á naestu grösum:a jonka onnekseni sit löysin. Voi sitä onnen tunnetta ku pääsin sisälle ja näin mitä herkkuja oli tarjolla. Vajaalla 2000ISK eli noin 10e sai valita lautaselleen neljää eri kasvisruokaa ja siellä oli mistä valita. Söin jotain marokkolaista kesäkurpitsa herkkua, perunaoliivisalaattia, espanjalaista munakasta ja jotain mustikkaista viljajuttua, NAM! :) Tuli niin hyvä mieli kun sielläkin oli hirmu mukavat työntekijät, nätti sisustus ja rauhallinen tunnelma. Vaikka en oo mitää himo rankkoja päiviä täällä viettäny, haha, siis oon ollu vasta vajaat kaksi päivää täällä! niin silti oli aika uupunut olo. Ehkä se on tää kaikki uus mikä väsyttää sillee salakavalasti. Kun lopettelin ateriaa, alkoi taas sataa. Siis tää on kyllä aivan uskomaton tää keli täällä.Perus tilanne on oikeestaa se et koko ajan sataa, välil vaan sataa sen verra vähemmin ettei sitä ikäänkuin lueta sateeks ja voi sanoa et on pouta. Paikalliset näyttää hyvin karaistuneen näille olosuhteille eikä ne pue päällee mitää gore tex asuja. Lähtiessä sanoin ensimmäiset islannin kieliset sanat Takk fyrir (Kiitos!), siitä se toivonmukaan nyt sitten lähtee.
Näin iltaisin harmittaa että on vähän yksin, kun olis niin suuri polte mennä tutustuu noihin kaikkiin ihaniin kahviloihin joita tää kaupunki on täynnä. Täällä kahvilat on päivällä ihan kahvipaikkoja mut monet muuttuu illalla baareiks, aika hyvä käytäntö. Paikalliset nuoret on kovia istumaan noissa. Täällä on kyllä nuorilla ihan oma tyyli, semmonen mistä ite kyllä tykkään. Tänäänki näin hurjan monta tosi hauskan näköstä tyyppiä, monilla on se islantilainen villapaita pääl ja jotkin yhdistelmät on kyl tosi omalaatusia, joku tyttö käveli vastaan karvakaulustoppatakki pääl ja sandaalit jalas! Et omat blackhorsetkaa ei varmast kyl täällä herätä huomioo :) enemmän ihmisiä tuntuu huvittavan ku räpsin kuvia millo mistäki porttikongista tai talon rähjästä mikä nyt sattuu olee ihanan värinen.

Olin saanu tänää sähköpostia et miulle on valittu se yliopiston kautta tuleva "buddy" :) Pitää varmaa nyt joku päivä ottaa häneen yhteyttä jos se vaik hyvällä tuurilla haluis nähdä miuta. Ehkä ainut asia just mihin nyt alussa on vaikee tottua on se että päivät oon aika hiljaa kun ei oo vielä oikei juttukavereita. Mut ehkä se on vaa ihan hyvää vaihtelua kun perinteisesti oon ehkä joskus liikaaki äänessä.Mistä niitä sanoja oikein tulee??? :)


Góða nótt!

You can stay under my umbrella?

Pieni askel maailmalle, suuri harppaus yhdelle suomalaiselle. Eilen tää seikkailu nyt sitten alkoi! Puoli kahdeksan jälkeen starttasimme iskän kanssa Nuottaruohonkadulta kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Edellisenä yönä sit vähän rupes jännittämään, ehkä eniten se oonko nyt pakannu kaiken oleellisen mukaan vai just kaiken sen roinan sieltä omasta huoneesta mitä en ainakaan täällä tarttee eli, yhden päivän kokemuksella, kaikki hellevaatteet ja muuten vaan sateelle arat kamppeet. Lentokentällä en meinannu löytää check innii kun koko lentoa ei näkyny lähtevissä, no se johtukin ihan siitä että osa lentoyhtiöistä on siirtyny sinne entiseen kotimaan terminaaliin. Olinhan mie tästäki kuullu mut en nyt muistanu et se saattas koskettaa tätä miunki matkaa. Iskälle halit ja eiku jonottamaan. Kyllä siinä tais molemmilla olla kyynelissä pidättelemistä, mut hienosti selvittii! Kun olin selvitykset tehny, vissii säikähdin ku iskä oliki vielä siinä selän takana, kai se oli halunnu jäädä tarkistaa että selviydyn nyt tästä ekasta etapista ees. Turvatarkastuksessa ei löytyny mitää räjähteitä tai aseita joten sain jatkaa matkaa ja lopulta miulle jäiki runsaasti aikaa hengailuu. Ajattelin siis käynnistää tietokoneen ja kokeilla jos saisin netin toimimaa. Nettiä en saanu mut hirveen hälytysäänen irti omasta koneestani, keräsin vähän katseita. Eikä siinä vielä kaikki. Kun nyt olen se tekniikan ihmelapsi niin sainpa sit kännykän kanssa myös sählättyä että kun kuuntelin musaa niin sitte lähtiki puhelu soimaa ja kun puhelu loppu niin se soitin jatko niin että kaikki kyllä sai osansa the Soundsista!
Valuutan kanssa oli vähän ongelmia kun yritin eka Suomen päässä vaihtaa, ei ollu, kaikki varattu. No ajattelin et naapurimaassa toimii kaikki aina paremmin et siel on pakko olla. Ei ollu. No, se jäi sit tänne päähän ja ihan kiva ylläri et sentää Islanti viel uskaltaa säilyttää omaa valuuttaansa vaikka kuin kriisissä onki! Iceland airille hatun nosto aika luksus meiningistä. Edessä istuvan penkin selässä on kosketusnäyttö mistä saa mm. valita haluaako lennon aikana katsoa jonkun kymmenistä elokuvista mitä on tarjolla, kaikki aika uusia leffoja, opetella eri kieliä, katsoa Islanti matkailuvideota vaiko jotain muuta kivaa! Suoritin koneessa myös perinteiset kuolalla höystetyt päiväunet mikä vähän hävetti kun vieressä istui semmoinen hieno islantilainen business lady joka varmaan yökki katsoessaan Paholainen pukeutuu Pradaa,, kun vieressä istuvalta mimmiltä valuu omalla paidalle hiusten kautta kuolaa. Perille päästyäni vaihdon rahaa mitä tuli niin hulluna ettei se ees mahtunu lompakkoon. Sitten hyppäsin bussiin ja eiku menoks. Vastassa oli miun vuokraemäntä Systa, joka osoittautui ihan tosi ihanaksi tyypiksi, Hän vei minut ja matkatavarat jeepillään eka miun tulevan kotitalon ohi, jonka alakerrassa hänen oma työpaja sijaitsee. Systa on taiteilija, tekee jotain värjättyjä lasiteoksia, mm. yliopiston vai kaupunginkirjaston kahvilan lasiikkuna on hänen käsialaansa. Systan mies on töissä yliopistossa jossa mieki toivonmukaa nyt sit opiskelen J! Iloinen yllätys oli kun huomattiin että miun randomil varaama hotelli oliki iha 50m päässä miun tulevasta kodista.
Maksoin tulevasta kämpästä vuokran käteisenä ja sain siitä pienen todella epämääräisen “kuitin” eli käsikirjoitetun keltaisen muistilappusen, koska vuokraemäntä totesi että jos miulla ei ollu aikomusta hajottaa kämppää ei sopimusta tarvita. Hyvä luotto! Sovittiin et jos tulee yhtää mitää ongelmia niin soittelen sit hänelle päin, tuli ihan mukava olo et on tommonen äiti hahmo täällä.
Hostellilla ei ollu ketään kotona, joten soitin ovessa olevaan numeroon. Siellä vastas semmoinen nuori kaveri, että hän on kaupungilla vielä et tulee vasta puolentoista tunnin päästä. Onneks hän sitte neuvoi miulle jonku avaimen paikan joka oli ulkona et pääsin sentään sisään. Jäin sitte yläkertaa hengailee ja hetken päästä puhelin soi taas. Se oli se hotelli jätkä. Avain jolla tulin sisää oli huoneen numero 13 ja ne asukkaat oli just saapunu ulos joten miun piti mennä antaa niille se avain ja päästää ne sisää. Nää uudet tulokkaat luuli et mie oon paikan pitäjä ja rupes kyselee maksuista ja sisään kirjautumisesta. Sanoin et oon iteki just vasta tullu ja odottelen omistajaa. No menin takas ylös, menee joku vartti ni se jätkä soittaa taas miulle et ulkona on asiakkaita et meetkö päästää ne sisää ja ohjaat huoneeseen numero 2. Okei, menin ja ajattelin et sais se iteki nyt koht jo valuu sielt keskustasta et mieki pääsisin nauttii AURINKOISESTA Reykjavíkista. Menin takas ylös ja odottelin ja ei kuulu mitää, menin alas jossa oli pari asukasta syömäs ja kysyin oliko tää omistaja nyt paikal, oli kuulemma ollu mut lähteny just 5min sitten. Mahtavaa hei :D! Sanoin et jos se tulee takasii niin sanokaa et huoneen 25 tyttö ois aika valmis maksaa ja saamaa sen oman avaimen et pääsis liikkuu jonneki. No sit se jätkä tuli tänne ylös jossai vaihees tuomaa sen avaimen, ja se oliki iha söpö tyyppi! Kiitteli vielä et olin jaksanu täällä päivystää. Lähdin sit viimein tallustelee keskustaan, missä kylläki nytki asustelen, kävelin lähinnä tota pääkatua pitkin ja sit heti melkein alkoki sataa, ja kun sataa ja tuulee ni se ei oo mitää pientä täällä. Miun sateenvarjo meni heti ympäri ja luovutin niin kävelin sit sateessa mikä ei kyl haitannu, mut myöhemmi tuli vähä kylmä. Ens kerralla siis nappaan sen sadetakin mukaan jos lähden ulos koska sää näköjään vaihtelee. Ensi fiilis kun kone lähesty saarta oli et hui miten karua, sitten kun silmä tottuu, niin alkaa nähdä siinä karussa jotain tosi kaunista. Se pieni väläys mitä kaupungista nyt ehdin nähdä teki vaikutuksen. Tunnelmaltaan keskusta on ku joku pieni kylä. Pieniä tunnelmallisia ja kauniisti omaperäisellä tavalla sisustettuja kahviloita ja ruokapaikkoja on useita, design liikkeistä puhumattakaan ja kaikki pukeutuu niihi perinteisii villapaitoihin. Lähden liikenteeseen joskus ennen kahdeksaa illalla ja kaupunki näytti aika kuolleelle koska ihmisiä ei liikkunu ulkona juuri ketään, mut sit nää ruokapaikat ja kahvilta sekä pubit oli ihan täytee ahdettuja. Talot on kaikki eri värisiä mikä tekee keskustasta tosi söpön. Hetkessä tunnelma voi vaihtua täysin kun kadulle kurvaa Super isolla maasturilla joku paikallinen 50cent räppi täysillä pauhaten. Oon niin innoissani, koska tää paikka on ihan mielettömän valokuvauksellinen. Kunhan taas tulee sateeton päivä niin pitää lähtee kunnolla räpsimää. Iltapalaks ostin vähä hedelmiä, vettä ja mehua lähikaupasta jotka yhteensä makso jotain 500ISK eli ei hirvee paha. Elisan ostamat suklaa ja salmiakki maistui melkein heti perille päästyä kun ei ollu päivän aikana juuri aamupalan jälkeen mitään syönykkää J Kaikki siis ekan päivän jälkee erittäin hyvin! Ja kaikki paikalliset joita oon tavannu on ollu niin super mukavia ja toivotellu lämpimästi tervetulleiks tänne, ei voi valittaa :) Hostellin toinen työntekijäkin kyseli et miten mie näin kauan (siis viikon tässä hostellilla) oon Reykjavikis. Eiks ihmiset sit normaalisti oo ees viikkoa täällä reissussa!?!? :)

Niin ja kun katsoin eilen illalla kotiin mennessä harmaana vaahtopäisenä vellovaa merta, tuli olo, että nyt ollaan kaukana kotoa, ehkä jossain maailman reunalla. Se oli vaikuttava näky.

Enneuni...

Viime yönä näin aika hämärää unta liittyen tähän tulevaan lentomatkaan. Olin koneessa matkalla Islantiin, kun kone yhtäkkiä tippui taivaalta. En kuitenkaan kuollut vaan selitin ystävilleni sitten jälkeen päin että kone tippui kun miulla oli 125kg ruumassa matkatavaroita ja ne oli huonosti pakattu ja pääs siellä heittelehtimään puolelta toiselle ja se aiheutti koneen putoamisen.
Toivottavasti en nyt sit ihan noin paljon onnistu tavaraa pakkaamaan mukaan..

Ja Viivi, joudun myöntämään että vaikka kuin uhosin että oon super pakkaaja ja niukasti osaan ottaa mukaan, niin kyllä se vähä vaikeuksia täälläki päässä tuottaa se vaatteiden valitseminen, ei tietty ihan siun mittakaavas mut itseki yllätyin :)
Oon ihan innoissani kun niin moni on tulossa kylään sitten, mutta samalla kauhistuttaa että miten kaikki kerkee käymään niin että miulleki jäis sitten sitä omaa aikaa siellä, mut eiköhän nää asiat järjesty ihan hyvin.

Äiti kävi tänään hermoilemaan rahanvaihdosta ja siitä että kun harvinaisempia valuuttoja täytyy joskus tilata ettei niitä ole kaikissa pankeissa yms. valmiina. Siinä sit mietin et miten en oo ite tullu tälläsiä ajatelleeks aiemmin, onneks sentää tajusin ne rokotteet tarkistaa, nekin tosin aika viime hetkellä. Sitä sikainfluenssa rokotetta en nyt sit kerkee ottaa, mut toisaalta jos Islannissa puhkee joku hirvee epidemia siitä niin se koko saari varmaa eristetää ja jätetään oman onnensa nojaan. Siinä voi sit miettiä et oisko se rokote auttanu vai ei.

Vähiin käy ennen kuin loppuu!

Se ois Islantiin lähtö edessä, neljän päivän päästä. Neljä päivää! Sen takia oonki tässä vähän miettiny että otankohan mie jotkut asiat vähän liianki rennosti? Useammat teistä tietääkin että en oo ollu kesällä töissä joten miulla ois ollu oikeesti aikaa tehdä näitä käytännön järjestelyitä hieman aikaisemminki, mut ei, jätän mielummin kaiken viimesille päiville! Eihän tässä oo ku Jyväskylän kodin tyhjennys, kameran ja kännykän osto ja muuta mukavaa. Luultavasti en saa puoliakaa aikaa ja sit totuttuun tapaan vaan sopeudun tilanteesee.
Siellä Islannissa paikan päällä huomaan sit et kaikki tärkeet paperit puuttuu ja meen paniikkii :)

Ja kun kaikki kysyy, jännittääkö, niin ei kyllä jännitä. Mutta itseni tuntien, makaan paniikissa maanantaina kotona ja iskä saa kantaa miut autoo ja tyrkätä koneesee. Yritän pitää matalaa profiilia lähdöstä koska super tunteellisena kaverina itkeskelen muute vaan pitkin poikin ku tulee kaikkia ihania ihmisiä ikävä, vaikka oonki niin vähän aikaa poissa.


Olkaa siellä jossain miun <3