Restless in Reykjavík

Nikitan liikkeen takana olikin mini!
Täytyy mennä sinne valasristeilylle kyllä ennen kun menee kattoo tän elokuvan. Elokuvaa tähdittää suomalainen näyttelijä Pihla Viitala.
Graen kostur! I like.


Perjantai ilta. Kello on yhtä yli kymmenen. Rauhaton olo, ei oikein tiedä miten päin olisi. Päivä oli oikein mukava. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta heti aamusta ja menin katsomaan valokuvanäyttelyä valokuvamuseoon. Siellä oli paljon kauniita kuvia. Teki mieli olla ulkona ja löysinkin ihanan suuren sisäpihan pääkadun varrelta. Siellä oli mukava paistattaa päivää suojassa kylmältä tuulelta. Kahden aikaan alkoi tulla jo nälkä ja ajattelin vielä kerran koettaa onneani sen yhden kasvisravintolan kanssa, mitä oon etsiny jo useempana päivänä. Nyt lykästi! Ja voi pojat mitä herkkuja siellä olikaan. Isommankin miehen nälän taltuttanut annos riisiä, kesäkurpitsa-peruna-tomaattipaistosta ja fetasalaattia + leipä ja vesi maksoi vaivaiset 1290ISK eli 6-7e! Menin ulos syömään koska aurinko paistoi mukavasti lämmittäen. Näistä päivistä pitää nauttia koska sitten on taas luvassa sadetta. Siinä syödessä ihan hymyilytti, olo oli jotenkin niin onnellinen - kaikki oli niin kivasti.

Siinä istuessa ajattelin että uuteen paikkaan muuttamista, ainakin näin kun kyseessä on ulkomaille muutto, voisi verrata vähän siihen kun ihastuu. Ensin on se vaihe kun toisessa ei oo mitään vikaa, kaikki on täydellistä. Sitä on ihan seitsemännessä taivaassa, silmät lasittuneina tuijottaen toista kuin maailmassa ei ois mitään muuta. Niin mie koen nyt Reykjavíkin; täydellisenä. Sitten on vuorossa se vaihe kun se ruusunpunainen kuori alkaaki pikku hiljaa rakoilla. Tulee niitä vastoinkäymisiäkin ja ymmärtää että kyllä siinä toisessa on sittenki välillä jotain ärsyttävää ja ei se nyt aina ookkaan niin ihana, välillä silläki menee hermot. Mutta kun nää pikkuriikkiset miinukset ei kuitenkaa maailmaa kaada tulee vaihe kun ajattelee että rakastaa sitä toista sittenki just semmosena kun se on. Ja ne "ei niin kivat" puolet tuo oman lisänsä siihe juttuu, et ilman niitä se kokemus ei ois sama. Miulla oli viime syksynä paljon kursseja liittyen kulttuurien eroihin, uuteen kulttuuriin sopeutumiseen ja niihin sopeutumisen vaiheisiin joten on nyt ihan hauska seurata omia fiiliksiä tästä kaikesta uudesta, ainakin vielä kokemus on ollut pelkästään positiivinen ja sukat pyörii jaloissa kun vaan ajattelenki mitä kaikkea kivaa miulla toivon mukaan on vielä edessä, enhän tosiaan ole ollut täällä vasta kun viisi päivää! :)

Ainut asia mikä vähän huoletti jo päivällä oli että nyt oli perjantai, tuli olo että pitäis keksiä jotain tosi erikoista tekemistä koska kaupunki nyt tarjoaa ties mitä. Menin kämpille vähä lepäilee ja lukemaan (lue: facebookkiin). Kun heräsin päikkäreiltä mietin että mitä sitä nyt sitten keksis. Ajattelin että lähden ainaki aluks vähä kattelee jos löytys joku kiva pikku kahvila niin vois syödä jotai herkkua. Muistinki sitten sen pienen söpön kahvilan, Babalún. Menin sinne ja voi että, onko olemassa mitään niin herttasta paikkaa. Kahvila oli pienen talon yläkerrassa, ehkä n.15 asiakaspaikkaa korkeintaan, sekalaisesti sisustettu kaikella krääsällä, oli lamppuja ties millasia, sohvaa, jakkaraa, huonekasvia, tauluja, postikortteja ja lautalattia. Tilasin marjoilla täytetyn letun kermavaahdolla ja kaakaon. Suussasulavan herkullista! Yritin epätoivoisesti lukea paikallisia sanomalehtiä, mistä tulikin mieleen, että tänään uutta Grapevinea lukiessa bongasin lehdestä jutun Sofi Oksasesta! Lehdellä on myös vakkari suomalainen toimittaja, tai ainakin saman naisen juttuja on ollut muutamassa numerossa.

Vieressäni istui poika läppärin kanssa. Poika sai koko ajan viestejä puhelimeen ja hyvä ettei suu revennyt kun sitä hymyilytti niin paljon, varmasti joku ihastus! :) Paikalla oli kaks työtekijää, mies ja nainen. Mies oli joku britti, herttainen (aika varmasti) homomies jonka jutut oli niin hassuja että itseäkin rupes naurattamaan. Se brittiaksentti jatkuvalla nousevalla intonaatiolla oli vaan niin mieletöntä! Nainen oli ilmeisesti saksalainen koska puhui sen miun viereisessä pöydässä istuneen pojan kanssa saksaa. Lähtiessään tää mies sitten sanoi että ei kuulemma haittaa vaikka aamulla paikka näyttäs kuin pommin jäljiltä, eli ilmeisesti tää nainen oli joko uus työntekijä tai sitten vaan se ei koskaan ennen ollut jäänyt pyörittämään paikkaa yksin. Kahvila oli niin rauhallinen ja söpö et ois ollu vaikee kuvitella että siellä ois saanu mitää sotkua aikaa. Kun sitten lähdin, en tiennyt oikein mihin mennä. Tuuli oli jäätävä, tuntui että aivot jäätyy päähän. Ekaa kertaa tuntui oikeesti aika yksinäiselle kun näki kaikki ne ihmiset istumassa porukoissa sisällä kahviloissa ja baareissa, missä kaikissa oli joku esiintyminen meneillää. Täällä on selkeesti kyllä ihan silmiinpistävän vilkas yöelämä, pienelle alueelle pakkautunu suuri määrä ihmisiä eikä oo ollenkaa semmonen örvellysmeininki, tosin kellohan oli vasta vähän yli yhdeksän tässä vaiheessa. Ajattelin heittää pienen kävelylenkin NASA:n kautta kun siellä ois tänään ollu joku dubstep-ilta, Briteistä saakka tullu jotain djtä..ulkona ei ollu ketään ja no en tiiä oisko se kuitenkaan ollu ihan miun juttu. Päätin siis lähteä kotiin.

Vaikka hetken olo tuntui kovin yksinäiseltä ja koki itsensä hieman sivustaseuraajaksi niin sillä olotilalla on kuitenkin kääntöpuolensakin. Ensinnäkin mie oon kyllä tottunut reissamaan ja muutenkin hengailemaan ties missä yksin, ei se oo miulle mikää ongelma sinäällää ja osaan kyllä siitä nauttiakin, ainut vaan et ehkä täällä sitä jotenkin haluis kaiken nyt ja heti. Toisekseen, kunhan koulut nyt alkaa ja pääsee tutustuu ihmisiin ja saa kavereita niin sen jälkeen kaikki asiat näyttää taas ihan erilaisille :) Ehkä mie oon vaan nyt niin rauhaton tän koko tilanteen kanssa, repeemässä joka suuntaan enkä osaa odottaa että asiat kulkee omalla painollaan. Oon jo saanu paljon, tuun toivottavasti saamaan vielä lisää, ja ehkä pitäis muistaa että tää on kuitenki vasta miun eka viikonloppu täällä. Yksinkertaisesti, pitäis malttaa.


Mitä siis opin. Katse eteenpäin ja vaikka huomiseen! Sillä huomenna ois tarkoitus mennä kaupungin suurelle kirpputorille jonneki kalahalliin, siitä tulee varmaan jännittävää :)!

P.S. Tässä muutama linkki liittyen Reykjavikiin/Islantiin jos jotain kiinnostaa (oletan nyt et ees joku joskus käy täällä, vaikka vaan muodon vuoksi!)

www.myspace.com/suddenweatherchange (Reykjavíkilainen bändi, tykkään!)

www.dontbenaked.com (Reykjavíkilaisten nuorten suunnitelijoiden vaatteita, juuri se Naked Ape putiikki, tsekkaa ainaki legginsit, kyllä controlit kalpenee...)

www.grapevine.is (lehden nettisivut, ihan mielenkiintosia juttuja, tänäänkin luin artikkelin jonka jälkeen ymmärsin paljon paremmin tätä maan tilannetta = talouskriisiä, miten se siihen joutui ja kuinka iso juttu se näille oikeesti onkaan)