Päivä Hallan kanssa..ja aurinkoa! :)

Tänään oli hieman talvisempi, kirpeä aamu. Ei satanut, mikä oli ihan kivaa vaihtelua. Lähdin aamulla tsekkaamaan jospa vuokraemäntä ois ollu jo studiollaan että oisin voinu käydä tarkastamassa postit - kaipailen kovasti postia sieltä National Registrystä että saisin sen sosiaaliturvatunnuksen. Ei ollu Systa paikalla ja niinpä lähdin Laugavegurille tallaamaan. On ollu mielestäni ihme etten oo yhteenkää putiikkiin vielä jalallani astunu vaikka jo neljättä päivää täällä vietän, kaupunkihan on pullollaan mitä kiinnostavimpia liikkeitä. Siispä päätin nyt astua edes yhteen liikkeeseen ja kirppisten ystävänä menin yhteen second hand liikkeeseen missä 4500ISK saa 1kg vaatetta. Vitsit kuinka kivoja juttuja siellä oli, ihan törkeen hienoja kenkiä, tosi uniikkeja vaatteita ja laukkuja, mutta sain hillittyä itteni etten vielä pistäny rahojani tuulemaan. Ehkä sitten vähän ajan kuluttua :)

Jatkoin matkaa satamaan päin jossa sijaitsee Reykjavíkin taidemuseo. Se on jaettu kolmeen osaan jonne kaikkiin on ilmainen sisäänpääsy, aika mukava homma näin opiskelijan perspektiivistä. Esillä oli yksi näyttely, islantilaisen poptaiteilija Errón kokoelma. Miehen työt olivat kyllä vaikuttavia ja itse pidän tosi paljon töistä missä yhdistetään populaarikulttuurin hahmoja ja ikoneita historiallisiin tapahtumiin ja poliittisiin vaikuttajiin. Töissä heijastuivat selvästi vahvat poliittiset kannat esimerkiksi USA:n toimiin mm. Vietnamin sodassa sekä Etelä-Amerikan diktaattorien kuin natsi Saksan hirmutöihinkin. Tuntui kun olisi katsellut sarjakuvia raskaista koko maailmaa koskettavista aiheista. Ensimmäinen osa töistä oli potretteja julkkiksista ja merkittävistä poliittisista hahmoista. Kasvokuvat olivat puoliksi todenmukaiset, puoliksi hirviön, palapelimaisesti esitettynä. Osansa tästä kuvan käsittelystä sai itse paavikin. Toisessa osassa näyttelyä mieleen jäi erityisesti suuri teos jossa oli mm. CIA:n haikara kuljettamasta pientä lasta lentäen, natsi kirveellä ratsastava upseeri, Chilen diktaattorin Le Pinochetin käsi jossa sormen päät olivat hävittäjiä, mies lakaisemassa hävittäjä luutulla lattiaa sekä sotilasmies joka asetti miesten kaulaan suuria painoja saaden miehet kumartamaan itseään. Kuvassa toistui myös vuosiluku 1973. Lapsen omaisesti sarjakuvapiirtämisen keinoin oli nostettu esiin monia vakavia poliittisia tapahtumia. Itsekään en varmasti ymmärtänyt edes puoliakaan, mutta kovasti tykkäsin näyttelystä. Oli siellä myös kollaasin omainen työ eri vuosikymmenien muusikoista alkaen suurinpiirtein Beethovenista sisältäen Madonnan, Princen, Elton Johnin yms. Jotkut työt olivat ihan "leikkaa liimaa" periaatteella tehtyjä kollaaseja, mutta oivaltavia yhdistelmiä ja hienosti toteutettuja.

Näyttelyn jälkeen kävelin Hlemmurille mikä on semmonen vähän isompi bussipysäkki, jossa miun oli tarkoitus nähdä Halla, Reykjavíkilainen tyttö jonka yhteystiedot sain ennen tänne tulos monen monen mutkan kautta :) En tiennyt että Islannissakin on tapana antaa poskisuudelma tavatessa; voin kertoa että oli aikamoista säätämistä se tervehtiminen ja lopulta kävi vähä naurattamaan tää suomalainen jäykkyys. Meillä kun hädin tuskin kätellään tavattessa ventovieraita! Mentiin Hallan kanssa syömään tosi kivaan paikkaan, nimeltään Vegamót. Söin kasvispitsaa mikä oli tosi hyvää, tuoretta tomaattia ja herkkusieniä, nam! Jutusteltii ummet ja lammet, todella ihanan olonen tyttö se Halla. Syömisen jälkee Halla lähti viemään miuta johonki puhelinliikkeesee missä sain oman islantilaisen prepaid liittymän, sillä on nyt kuulemma sit ilmasta soittaa saman firman liittymiin. Sen jälkeen ajettiin kaupungin laitamille meren rantaan missä oli aivan ihana mustahiekkaranta, paljon ihan muovin näköistä jättisuurta merilevää ja ihastuttava valkoinen majakka! Mie oon niin suuri majakkafani että olin ihan super ilonen kun pääsin sinne, sain siitä valokuvanki! Halla kertoi paljon omasta vaihdostaan ja juteltii Suomen ja Islannin eroista ja yhtäläisyyksistä. Tuntui niin mukavalle hengailla jonku kivan ihmisen kanssa kun tässä muutaman päivän oli palloillu vaan yksinää. Majakka oli valitettavasti kiinni niin ei päästy ylös asti kattelee maisemia. Majakan luota tosin näkyi hyvin Reykjavikin oma vuori " Esja". Täältä jatkettii matkaa vielä Kringlaniin mikä on jättimäinen ostoskeskus n.1km päässä ydinkeskustasta. Siellä oli ties mitä liikkeitä ja mie ostinki itelleni kirjakaupasta semmosen saaga kokoelman, englanniks käännettynä. En tosiaan usko et islanniks siitä ois tullu yhtää mitää koska Halla kertoi että jopa äidinkielenään islantia puhuville se on vaikeeta tekstiä. Muutenki miun pitää nyt ottaa iisisti tän kielen kanssa, ja olla onnellinen jos ees vähän sitä opin puhumaan koska Halla kertoi että hänen vanhempiensa omistamassa matkailutoimistossa on saksalainen mies töissä joka on asunut täällä kaks ja puol vuotta eikä vielkää osaa kauheest puhua kieltä, ymmärtää kyllä melkei kaiken. Se ehkä kertoo tästä kielen vaikeusasteesta.. :) Käytiin juomassa kaakaot siellä ostoskeskuksen kahvilassa ja söin paikallisen erikoisuuden "kleinurin" ja kappas vaan se oli melkein ku mein munkki, ei niin makea koska ei ollu päällystetty sokerilla mut muuten aika sama :) Kringlanis oli muutama skedekauppa ja yritin vaa vähä vilkuilla etten nyt innostuis tuhlaa rahojani vaatteisiin mitä voin ostaa Suomestakin. Halla muuten sanoi että miulla alkaa olla aika kiire sen valasristeilyn kanssa, koska niitä ei tehdä talvella :( pitää nyt yrittää keretä, ehkä jo ens viikolla sit. Kringlanissa bongasin kirjakaupassa suomeksi pari kirjaa mikä oli hassua, samoin siellä oli KONEen valmistamat liukuportaat, go Suomi :)! Toivottavasti aurinko jaksaa paistaa vielä myöhemmin illallakin niin vois tehdä pienen iltakävelyn, nyt pitää hetki levätä kun ollu taas kymmenestä eteenpäin liikenteessä koko päivän. Se on hurjaa miten täällä aika liitää, nyt jo tuntuu sille et oon iha liian vähä aikaa täällä!

Yksi juttu mistä piti vielä kertoa, liittyen autoiluun ja autoihin täällä. Jos ollaan joskus silmät pyöreinä ihmetelty Lappeenrannassa venäläisten isoja supermaastureita missä on semmoset etugrillit että jos hirvi niihi osuu ni tulee varmast valmista jauhelihaa paketissa. No, semmoset autot on täällä ihan peruskamaa, eli niitä on KAIKILLA. Sanotaan että semmoset perus citymaasturit on täällä se pienin automalli mitä on ehkä 75% ihmisillä, sit joku 20% ajaa vielä isommilla semmosilla megamaastureilla mitkä muistuttaa jotai armeija ajoneuvoja ja sit se loput 5% ajaa siis semmosil autoil et ne alkaa lähennellä jo jotai rekkoja, oikeesti. Ne on nii korkeita et normi henkilöauto mahtuis iisisti sinne alle. Se on koominen näky kun letka tollasia autoja valuu aamuruuhkassa pitkin tota Laugaveguria joka on joku 4m leveä tie, hyvin taloudellista varmaa ajaa tossa keskustassa niillä. Halla vielä sanoi et kaikki ihmiset joilla niitä on ei tosiaan ees tartteis niitä. Tuollaiset autot on ilmeisesti tarpeen ainoastaan jos meet tonne "highlands" eli jonneki iha erämaaha ja jäätiköille tai jotain. En ees ymmärrä miten näillä on varaa niihi tai et eiks porukalla mee hermot noilla parkkeeraamiseen yms. Positiivista on kyllä ihmisten ajokulttuuri täällä. Vois ajatella et ihmiset joilla on tommosia autoja ei piittais jalankulkijoita tippaakaan mut toisin on. Autoilijat väistää aina ja antaa tietä, tosi kohteliasta. Pelottaiski liikkua täällä jos tommosil autoil ajavat kuskit ajais surutta päälle - ei jäis paljon yhdestä suomalaisesta jäljelle.