Pieni askel maailmalle, suuri harppaus yhdelle suomalaiselle. Eilen tää seikkailu nyt sitten alkoi! Puoli kahdeksan jälkeen starttasimme iskän kanssa Nuottaruohonkadulta kohti Helsinkiä ja lentokenttää. Edellisenä yönä sit vähän rupes jännittämään, ehkä eniten se oonko nyt pakannu kaiken oleellisen mukaan vai just kaiken sen roinan sieltä omasta huoneesta mitä en ainakaan täällä tarttee eli, yhden päivän kokemuksella, kaikki hellevaatteet ja muuten vaan sateelle arat kamppeet. Lentokentällä en meinannu löytää check innii kun koko lentoa ei näkyny lähtevissä, no se johtukin ihan siitä että osa lentoyhtiöistä on siirtyny sinne entiseen kotimaan terminaaliin. Olinhan mie tästäki kuullu mut en nyt muistanu et se saattas koskettaa tätä miunki matkaa. Iskälle halit ja eiku jonottamaan. Kyllä siinä tais molemmilla olla kyynelissä pidättelemistä, mut hienosti selvittii! Kun olin selvitykset tehny, vissii säikähdin ku iskä oliki vielä siinä selän takana, kai se oli halunnu jäädä tarkistaa että selviydyn nyt tästä ekasta etapista ees. Turvatarkastuksessa ei löytyny mitää räjähteitä tai aseita joten sain jatkaa matkaa ja lopulta miulle jäiki runsaasti aikaa hengailuu. Ajattelin siis käynnistää tietokoneen ja kokeilla jos saisin netin toimimaa. Nettiä en saanu mut hirveen hälytysäänen irti omasta koneestani, keräsin vähän katseita. Eikä siinä vielä kaikki. Kun nyt olen se tekniikan ihmelapsi niin sainpa sit kännykän kanssa myös sählättyä että kun kuuntelin musaa niin sitte lähtiki puhelu soimaa ja kun puhelu loppu niin se soitin jatko niin että kaikki kyllä sai osansa the Soundsista!
Valuutan kanssa oli vähän ongelmia kun yritin eka Suomen päässä vaihtaa, ei ollu, kaikki varattu. No ajattelin et naapurimaassa toimii kaikki aina paremmin et siel on pakko olla. Ei ollu. No, se jäi sit tänne päähän ja ihan kiva ylläri et sentää Islanti viel uskaltaa säilyttää omaa valuuttaansa vaikka kuin kriisissä onki! Iceland airille hatun nosto aika luksus meiningistä. Edessä istuvan penkin selässä on kosketusnäyttö mistä saa mm. valita haluaako lennon aikana katsoa jonkun kymmenistä elokuvista mitä on tarjolla, kaikki aika uusia leffoja, opetella eri kieliä, katsoa Islanti matkailuvideota vaiko jotain muuta kivaa! Suoritin koneessa myös perinteiset kuolalla höystetyt päiväunet mikä vähän hävetti kun vieressä istui semmoinen hieno islantilainen business lady joka varmaan yökki katsoessaan Paholainen pukeutuu Pradaa,, kun vieressä istuvalta mimmiltä valuu omalla paidalle hiusten kautta kuolaa. Perille päästyäni vaihdon rahaa mitä tuli niin hulluna ettei se ees mahtunu lompakkoon. Sitten hyppäsin bussiin ja eiku menoks. Vastassa oli miun vuokraemäntä Systa, joka osoittautui ihan tosi ihanaksi tyypiksi, Hän vei minut ja matkatavarat jeepillään eka miun tulevan kotitalon ohi, jonka alakerrassa hänen oma työpaja sijaitsee. Systa on taiteilija, tekee jotain värjättyjä lasiteoksia, mm. yliopiston vai kaupunginkirjaston kahvilan lasiikkuna on hänen käsialaansa. Systan mies on töissä yliopistossa jossa mieki toivonmukaa nyt sit opiskelen J! Iloinen yllätys oli kun huomattiin että miun randomil varaama hotelli oliki iha 50m päässä miun tulevasta kodista.
Maksoin tulevasta kämpästä vuokran käteisenä ja sain siitä pienen todella epämääräisen “kuitin” eli käsikirjoitetun keltaisen muistilappusen, koska vuokraemäntä totesi että jos miulla ei ollu aikomusta hajottaa kämppää ei sopimusta tarvita. Hyvä luotto! Sovittiin et jos tulee yhtää mitää ongelmia niin soittelen sit hänelle päin, tuli ihan mukava olo et on tommonen äiti hahmo täällä.
Hostellilla ei ollu ketään kotona, joten soitin ovessa olevaan numeroon. Siellä vastas semmoinen nuori kaveri, että hän on kaupungilla vielä et tulee vasta puolentoista tunnin päästä. Onneks hän sitte neuvoi miulle jonku avaimen paikan joka oli ulkona et pääsin sentään sisään. Jäin sitte yläkertaa hengailee ja hetken päästä puhelin soi taas. Se oli se hotelli jätkä. Avain jolla tulin sisää oli huoneen numero 13 ja ne asukkaat oli just saapunu ulos joten miun piti mennä antaa niille se avain ja päästää ne sisää. Nää uudet tulokkaat luuli et mie oon paikan pitäjä ja rupes kyselee maksuista ja sisään kirjautumisesta. Sanoin et oon iteki just vasta tullu ja odottelen omistajaa. No menin takas ylös, menee joku vartti ni se jätkä soittaa taas miulle et ulkona on asiakkaita et meetkö päästää ne sisää ja ohjaat huoneeseen numero 2. Okei, menin ja ajattelin et sais se iteki nyt koht jo valuu sielt keskustasta et mieki pääsisin nauttii AURINKOISESTA Reykjavíkista. Menin takas ylös ja odottelin ja ei kuulu mitää, menin alas jossa oli pari asukasta syömäs ja kysyin oliko tää omistaja nyt paikal, oli kuulemma ollu mut lähteny just 5min sitten. Mahtavaa hei :D! Sanoin et jos se tulee takasii niin sanokaa et huoneen 25 tyttö ois aika valmis maksaa ja saamaa sen oman avaimen et pääsis liikkuu jonneki. No sit se jätkä tuli tänne ylös jossai vaihees tuomaa sen avaimen, ja se oliki iha söpö tyyppi! Kiitteli vielä et olin jaksanu täällä päivystää. Lähdin sit viimein tallustelee keskustaan, missä kylläki nytki asustelen, kävelin lähinnä tota pääkatua pitkin ja sit heti melkein alkoki sataa, ja kun sataa ja tuulee ni se ei oo mitää pientä täällä. Miun sateenvarjo meni heti ympäri ja luovutin niin kävelin sit sateessa mikä ei kyl haitannu, mut myöhemmi tuli vähä kylmä. Ens kerralla siis nappaan sen sadetakin mukaan jos lähden ulos koska sää näköjään vaihtelee. Ensi fiilis kun kone lähesty saarta oli et hui miten karua, sitten kun silmä tottuu, niin alkaa nähdä siinä karussa jotain tosi kaunista. Se pieni väläys mitä kaupungista nyt ehdin nähdä teki vaikutuksen. Tunnelmaltaan keskusta on ku joku pieni kylä. Pieniä tunnelmallisia ja kauniisti omaperäisellä tavalla sisustettuja kahviloita ja ruokapaikkoja on useita, design liikkeistä puhumattakaan ja kaikki pukeutuu niihi perinteisii villapaitoihin. Lähden liikenteeseen joskus ennen kahdeksaa illalla ja kaupunki näytti aika kuolleelle koska ihmisiä ei liikkunu ulkona juuri ketään, mut sit nää ruokapaikat ja kahvilta sekä pubit oli ihan täytee ahdettuja. Talot on kaikki eri värisiä mikä tekee keskustasta tosi söpön. Hetkessä tunnelma voi vaihtua täysin kun kadulle kurvaa Super isolla maasturilla joku paikallinen 50cent räppi täysillä pauhaten. Oon niin innoissani, koska tää paikka on ihan mielettömän valokuvauksellinen. Kunhan taas tulee sateeton päivä niin pitää lähtee kunnolla räpsimää. Iltapalaks ostin vähä hedelmiä, vettä ja mehua lähikaupasta jotka yhteensä makso jotain 500ISK eli ei hirvee paha. Elisan ostamat suklaa ja salmiakki maistui melkein heti perille päästyä kun ei ollu päivän aikana juuri aamupalan jälkeen mitään syönykkää J Kaikki siis ekan päivän jälkee erittäin hyvin! Ja kaikki paikalliset joita oon tavannu on ollu niin super mukavia ja toivotellu lämpimästi tervetulleiks tänne, ei voi valittaa :) Hostellin toinen työntekijäkin kyseli et miten mie näin kauan (siis viikon tässä hostellilla) oon Reykjavikis. Eiks ihmiset sit normaalisti oo ees viikkoa täällä reissussa!?!? :)
Niin ja kun katsoin eilen illalla kotiin mennessä harmaana vaahtopäisenä vellovaa merta, tuli olo, että nyt ollaan kaukana kotoa, ehkä jossain maailman reunalla. Se oli vaikuttava näky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti