Islanti on pienten kirkkojen maa. Tämän kirkon ovet olivat lukossa, joten emme päässeet sisälle kummastelemaan.
Ajopuista (toivottavasti oikea sana rantaan ajautuvalle puumateriaalille) tehdyt taideteokset ovat yksi paikan tunnusmerkeistä.
Kylän ainoa asukas jonka saimme tavata oli tämä kaveri tässä joka seurasi meitä ihan joka paikkaan ja oli kovin innoissaan uusista leikkikavereista. Poika oli hirveän kova pusuttelemaan ja meistä taisi tulla kaverit kun ihan käsistä (jaloista) pidettiin toisiamme kiinni :)
On vaikea uskoa, kun matkaopas kertoo, että tässä kyseisessä kylässä järjestetään kesällä festarit vanhassa kalahallissa. Paikalla on joskus ollut ihan isojakin nimiä esiintymässä ja kylän asukasluku tuplaantuu hetkellisesti. Mitä enemmän pieniä kyliä täällä Islannissa näkee, sitä enemmän ihmettelee miten jokaisessa pikkuruisessakin paikassa on jokin oma juttunsa ja aina löytyy kyläjuhlaa, musiikkifestaria tai taidenäyttelyä. Ei meillä Suomessa tällaista ole, vai enkö ole osannut vain katsoa oikein?
Kuka lie tässä pikkuruisessa tönössä asunut kun piipusta tuprutti savua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti