Näkymä vuorille hostellimme ikkunasta.
Aamulla olimme reippaina lähdössä kohti Bakkagerdia joka on noin sadan ihmisen asuttama kylä vuonojen ja vuorten sylissä. Lähdimme ajamaan pihasta ja noin 50 m jälkeen kuului autosta hieman epäilyttävä ääni. Kysyin että kuuliko kukaan muu. Muut korjailivat vaan sivupeilejä ja taas jatkettiin matkaa, kysyin toistamiseen että kuuletteko tuon äänen ja samalla tajusin että meillä on varmasti puhjennut rengas koska muistin edellisen päivän huoltoasemalla huomaamani hieman litteän renkaan. Ja näinhän se asian laita oli. Rengas ihana tuhannen solmussa. Ei siinä auttanut muu kuin hakea hostellin nainen apuun. Yritimme sillä välin itse vaihtaa rengasta, mutta kyseessä oli sen verran iso auto että ei ollut oikein hajua mihin se vinssi olisi pitänyt asettaa. Hostellin nainen sai onneksi paikallisen miehen hätiin, joka viikinkimäisen karskiin tyyliin heitti itsensä mitään kyselemättä kuraiseen maahan ja alkoi vinssata autoa ylös maasta. Hostellin nainen osoittautui myös enkeliksi maan päällä sillä hän lupasi oman autonsa meille lauantain ajaksi. Ei siinä voinut muuta kuin silmät pyöreinä ihmetellä näiden ihmisten sydämmellisyyttä ja avuliaisuutta. Jätimme autonavaimet miehelle ja jatkoimme matkaa naisen autolla.
Matkan varrella kohtasimme jännittävän valoilmiön. Auringonvalo tuli maahan kuin valokeila.
Bakkagerdin kylään vievä tie oli aika kiemurainen ja pian saavutimmekin jo pilvet.
Näkymä laaksoon laskeutuessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti