Suomi-iltamat ja viimeisimmät kuulumiset

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut.

Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin.

Viime viikko vierähti tosiaan hieman isänmaallisissa tunnelmissa, koska tiistaina pidimme Suomi-illan, jonka alkuperäinen tarkoitus oli tutustuttaa erään ystävämme islantilainen ystävä suomen kielen saloihin. Pienistä vastoinkäymisistä johtuen, tämä tyttönen ei koskaan perille päässyt ja niinpä vietimme iltaa aivan suomalaisten kesken. Pistimme pystyyn varsinaisen karjalanpiirakkatehtaan asuntooni ja pyöräytimme yhteisvoimin neljä pellillistä piirakoita ja vielä korvapuustit siihen perään. Piirakoiden teko oli varsin mielekästä hommaa porukalla, koska työnjako helpotti urakkaa. Yksi keitti puuroa, muutama kauli piirakkapohjia ja loput täyttivät piirakoita ja tyrkkäsivät uuniin. Valmiit piirakat hävisivät nälkäisten leipureiden suihin kera munavoin. Voin kertoa että kyllä maistui!

Ihan "Karjalan kunnailla" laulun sanojen siivittämänä urakka ei tosin käynyt ja varsinkin pojilta lensi vähän ärräpäitä kun ottivat piirakkapohjien muotoilun henkeen ja vereen. Tyttöjä huvitti!

Viikko siinä vierähti ja viikonloppuna otettiin hieman rennommin Halloween tunnelmissa. Käytiin yhdessä meidän lempparikahvilassa, Babalússa katsastamassa hienot teemaan kuuluvat koristeet ja lauantaina ihmeteltiin sitten ihan urakalla kuinka paikalliset olivat satsanneet asuihin! Huh. Oli klovneja, vampyyreita, zombeja, robotteja, kuolettavan kamalia sairaalantyötekijöitä ja elokuvahahmoja. Mieleenpainuvin oli ehkä "Watchmen"-elokuvasta tuttu huppupäinen hahmo Jacobsenissa. Sympaattisin asu oli yhden kaverin omatekemä meduusa-asu :)


Tässä kuvassa on lempivegeravintolani jälkiruoka-antia, vegaanibanaanipiirakkaa ja jouluista keksiä. Molemmat suussasulavan hyviä!

Lauantai yönä tunsin että taidan taas olla tulossa kipeäksi ja niinhän siinä sitten kävi. Tiistaihin saakka sairastin kuumetta, järkyttävää kurkkukipua ja muuta mukavaa ja ehdin jo miettiä olenko sikainfluenssan uhri :) No päätimme sitten kaverin kanssa tiistaina lähteä lääkäriin, kun hänkin oli sattumoisin kaatunut pyörällä edellisenä iltana. Meidän lähiterveyskeskus on niin mahtipaikka, että siellä kyllä oikeesti kelpaa käydä, vaikka vaan Islannin taloutta tukemassa. Lääkäri totesi, että ei miussa mitään suurempaa vikaa ole. Ohjeena lepoa, unta ja rauhallista elämää :)

Keskiviikkona parantumiseni kunniaksi käytiin katsomassa volcano show, joka koostuu kahdesta tulivuorista kertovasta elokuvasta, jotka on kuvannut eräs paikallinen mies, isänsä kanssa. Melkonen paatsa oliki sitten meitä vastassa pienessä punaisessa elokuvateatterissa lähellä kaupungin lampea. Saimme yksityisnäytöksen, koska paikalle ei ilmestynyt ketään muita. Oli mielenkiintoista nähdä Surtseyn syntyminen ja Heimaeyn purkaus ja sitä seuranneet pelastus ja raivaustyöt. Mies näytti filmillä vähän freesimmältä kuin nyt, taitaa aikaakin olla välissä vierähtänyt se parikymmentä vuotta melkein. Lähtiessä hän kysyi, olenko Kajaanista. Kuulemma kaikki jotka ovat sieltä päin pääsevät näytöseen ilmaiseksi :)