Pikku mutka matkaan

Näkymä vuorille hostellimme ikkunasta.

Aamulla olimme reippaina lähdössä kohti Bakkagerdia joka on noin sadan ihmisen asuttama kylä vuonojen ja vuorten sylissä. Lähdimme ajamaan pihasta ja noin 50 m jälkeen kuului autosta hieman epäilyttävä ääni. Kysyin että kuuliko kukaan muu. Muut korjailivat vaan sivupeilejä ja taas jatkettiin matkaa, kysyin toistamiseen että kuuletteko tuon äänen ja samalla tajusin että meillä on varmasti puhjennut rengas koska muistin edellisen päivän huoltoasemalla huomaamani hieman litteän renkaan. Ja näinhän se asian laita oli. Rengas ihana tuhannen solmussa. Ei siinä auttanut muu kuin hakea hostellin nainen apuun. Yritimme sillä välin itse vaihtaa rengasta, mutta kyseessä oli sen verran iso auto että ei ollut oikein hajua mihin se vinssi olisi pitänyt asettaa. Hostellin nainen sai onneksi paikallisen miehen hätiin, joka viikinkimäisen karskiin tyyliin heitti itsensä mitään kyselemättä kuraiseen maahan ja alkoi vinssata autoa ylös maasta. Hostellin nainen osoittautui myös enkeliksi maan päällä sillä hän lupasi oman autonsa meille lauantain ajaksi. Ei siinä voinut muuta kuin silmät pyöreinä ihmetellä näiden ihmisten sydämmellisyyttä ja avuliaisuutta. Jätimme autonavaimet miehelle ja jatkoimme matkaa naisen autolla.

Matkan varrella kohtasimme jännittävän valoilmiön. Auringonvalo tuli maahan kuin valokeila.

Bakkagerdin kylään vievä tie oli aika kiemurainen ja pian saavutimmekin jo pilvet.

Näkymä laaksoon laskeutuessa.

Lyhtykulkue

Kahvilan seafood pitsa oli varmaan yksi parhaimmista pitsoista mitä olen koskaan syönyt, vai olisiko siihen vähän vaikuttanut se huutava nälkä mikä vallitsi mahassa. Jälkiruokaa tilatessa kahvilan tyttö sanoi että aikoo kohta pyöräyttää uunituoreet chocolate cup cake:t että jos jaksetaan odottaa hetki niin voidaan saada semmoset. Kyllä maistui! :)




Kahdeksan aikaan kylä sitten pimennettiin ja jopa exit kyltit kiedottiin folioon. Kahvilan läpi kulki paikallisten lyhtykulkue ja tunnelma oli kertakaikkiaan tosi herttainen. Ihanaa, miten nämä ihmiset täällä jaksaa osallistua ja järjestää, niin mielettömällä energialla ja ilolla.



Kynttilänvalossa valmistui myös minun oma taideteos! Kuvakollaasi päivän tapahtumista :) Pitäisiköhän kesällä muuttaa tänne ja vuokrata oma taiteilijatila Seydisfjördurista...

Seydisfjördur ja Dagar myrkurs

Paris and London are so last season, the new place to be is.....Seydisfjördur!

Matkan yksi tarkoitus oli vierailla idän pienissä kylissä, joissa juhlittiin festivaalia nimeltä Dagar myrkurs, suomeksi pimeät päivät tai jotain vastaavaa. Ensimmäinen etappimme perjantai iltana oli Seydisfjördurin kylä, jota matkaoppaissa mainostetaan boheemina taiteilijoiden asuttamana kylänä. Siellä oli tarkoitus ihastella kylän hetkellistä valojen sammuttamista ja aikomus oli myös saada jotain murua rinnan alle sillä emme olleet koko päivänä juurikaan syöneet. Saavuttuamme kylään oli tunnelma aika kuollut. Ketään ei näkynyt missään, ei ainakaan niitä kymmeniä nuoria taiteilija/ designer lupauksia, ja meitäkin vähän huvitti kun oltiin ajateltu että kyseessä olisi kovinkin suositut pirskeet. Jostain pimeän kulman takaa sitten kaksi naista ilmaantui kuin tyhjästä ja yhytimme itsemme heiltä kyselemään tästä tapahtumasta. Kertoivat että ruokaa saa Skaftfellin kahvilasta ja kyllä, valot sammutetaan kello kahdeksan. Jes, jotain siis tapahtuu!



Tämä kyseinen kahvila olikin sitten aikamoinen yllätys. Sateesta ja tuulesta sisälle astuttaessa näky oli oikein mukava. Lämmin valo, hauska sisustus ja rento musiikki. Viereisestä pöydästä löytyi ehkä sittenkin niitä taiteilijoita!



Liekö paikan taiteellinen ilmapiiri, mutta itsekin innostuin piirtelemään. Kahvila tarjosi paperia ja kymmenittäin erilaisia värikyniä. Ruokapöytäkin oli vapaata piirrustustilaa, kuinka hieno idea!

Auto ja hostelli

Isille terveisiä! Tässä on auto jolla oltiin reissussa :) Neliveto maasturi automaattivaihteilla, ja ihan hyvin osasin ajaa, enkä ees kolaroinu!




Ilta alkoi jo hämärtää siinä kolme neljän aikoihin ja koska ajomatkaa oli jo jonkun verran takana, alkoi seurueemme olla jo aika väsynyttä tavaraa. Siispä oli ihana tunne kun kuuden aikoihin näimme Reydarfjördurin kylän valot ja viimein sympaattisen Hjá Marlin hostellimme. Hostellia pitää alunperin belgialainen nainen joka jonkun komean viikingin perään on tänne Islantiin tullut 18 vuotta sitten. Meidän huoneemme olivat toisessa rakennuksessa joka oli ihan linna, vielä upealla vuorinäköalalla! Illalla katsoimme hieman televisiota, mutta yllättäen kestin ehkä kaksi minuuttia ja olin pelistä pois, se siitä yhteisestä illanvietosta! :)

Ystävysten matka itään ja siitä kertaheitolla saaren ympäri!

Noniin. Nyt tämä drama queen on saanut otteen taas elämästä. Eilinen lääkärikäynti kantoi hedelmää ja sain angiinaan tai sen tyyppiseen tulehdukseen penisiliinikuurin. Jospa tämä nyt tästä. Vielä kun malttaisi levätä kunnolla, vaikka olo on jo tänään parempi. Kumma kun ei osaa olla paikoillaan vaan heti kun päässä ei huippaa ja henki kulkee niin rupean siivoamaan ja pesemään pyykkiä ja lisäksi vielä tulee huono omatunto että oisko sittenki pitänyt yrittää mennä kouluun. Ilmeisesti miulla on vähän hakusessa käsitteet sairas ja terve :)

No, mutta nyt asiaan. Viime perjantaina minä ja kolme ystävääni suuntasimme auton kohti idän ihmeitä. Matkamme starttasi aikaisin aamulla sillä ajomatkaa olisi ainakin sen 8-9 tunnin verran. Etelässä olimme kaikki onneksi käyneet ja nähneet paljon, joten meillä ei menny siellä aikaa vaan huristelimme surutta jäätikkölaguunille saakka missä on aina vaan pakko pysähtyä. Se paikka on vaan niin lumoava, oli keli sitten mikä tahansa. Etelässä ajokeli ei ollut mikään mukavin vaan saimme osaksemme myrskyisää tuulta ja sadetta. Iso jeeppimmekin poukkoili tiellä siihen malliin etten halua edes tietää miten olisi käynyt pienemmällä kaaralla. Islanti on muuttanut kyllä käsitykseni myrskystä, sateesta ja tuulesta. Veikkaan että Suomessa miuta ei enää näiden olosuhteiden jälkeen hetkauta mikään, niin merkittävä ero näiden maiden välillä on, mitä tulee sääolosuhteisiin.

Höfnissä huoltoasemalla huomasin, että automme toinen takarengas näytti hieman normaalia tyhjemmältä ja kysäisin muilta, onko heidän mielestään siinä jotain outoa. No joku sitten totesi jotain, en muista kyllä mitä, mutta ei siihen sitten sen enempää kiinnitetty huomiota. Jatkoimme matkaa ja johan alkoivat maisemat muuttua. Aavaa rantaa, vuonoja ja korkeita lumihuippuisia vuoria, jotka olivat pilvien peitossa. Upeat näkymät ja vielä kun autossa soi ystäväni klassisen musiikin levy, oli tunnelma jotenkin aika ylevä :)

Vuonojen läpi on tehty tunneleita helpottamaan matkantekoa, koska jokaisen vuonon kiertäminen veisi ihan hirveästi aikaa. Täällä sai pienen maistiaisen siitä, miltä Norjassa ehkä näyttää. En tiedä miksi, mutta aina kovasti innostun tunneleista, siispä oli yllättäen pakko ottaa siitäkin kuvia. Muistan, kun ekaa kertaa ajoin Turkuun ja matkalla taisi olla ainakin yksi tunneli, miten jännittävä se oli. Eihän Lappeenrantalainen tyttö ollut ennen Suomessa niin pitkään tunneliin päässyt! Heh, aikamoista.

Ensimmäisen pysähdyksen idässä teimme Djúpivógurin kylässä, jossa Mondon mukaan on kaunis satama-alue. Ihan söpöhän se oli ja otimme siellä pienen happihyppelyn!

Viikonlopusta!

Hei taas!


Palaan viikonlopun tunnelmiin täältä sairasvuoteelta. Kyllä, olen taas kipeä, juuri siihen aikaan kun ei missään nimessä pitäisi olla kipeä vaan valmistautua tuleviin kokeisiin ja viimeistellä esseet. Luja uskon kuitenkin siihen että tästäkin on pakko selvitä, vaikka muutaman kyynel poskelle vierähtikin kun ajattelin jos pääsisi iskän ja äiskän väliin kotisohvalle paijattavaksi.

Tosiaan takana on uskomaton viikonloppu kaikkine muistoineen ja pienine ongelmineen, mistä kuitenkin selvittiin voittajina! :)

Palaan asiaan, kunhan saan vähän lisää voimia ja tarmoa kirjoittamiseen.

Suomi-iltamat ja viimeisimmät kuulumiset

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikot tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaihoni pohjaton.

Mä tunnen vaaras' ja vuoristovyös'
ja kaskies' sauhut ja uinuvat yös'
ja synkkäin metsies' aarniopuut
ja siintävät salmes' ja vuonojen suut.

Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin,
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin.

Viime viikko vierähti tosiaan hieman isänmaallisissa tunnelmissa, koska tiistaina pidimme Suomi-illan, jonka alkuperäinen tarkoitus oli tutustuttaa erään ystävämme islantilainen ystävä suomen kielen saloihin. Pienistä vastoinkäymisistä johtuen, tämä tyttönen ei koskaan perille päässyt ja niinpä vietimme iltaa aivan suomalaisten kesken. Pistimme pystyyn varsinaisen karjalanpiirakkatehtaan asuntooni ja pyöräytimme yhteisvoimin neljä pellillistä piirakoita ja vielä korvapuustit siihen perään. Piirakoiden teko oli varsin mielekästä hommaa porukalla, koska työnjako helpotti urakkaa. Yksi keitti puuroa, muutama kauli piirakkapohjia ja loput täyttivät piirakoita ja tyrkkäsivät uuniin. Valmiit piirakat hävisivät nälkäisten leipureiden suihin kera munavoin. Voin kertoa että kyllä maistui!

Ihan "Karjalan kunnailla" laulun sanojen siivittämänä urakka ei tosin käynyt ja varsinkin pojilta lensi vähän ärräpäitä kun ottivat piirakkapohjien muotoilun henkeen ja vereen. Tyttöjä huvitti!

Viikko siinä vierähti ja viikonloppuna otettiin hieman rennommin Halloween tunnelmissa. Käytiin yhdessä meidän lempparikahvilassa, Babalússa katsastamassa hienot teemaan kuuluvat koristeet ja lauantaina ihmeteltiin sitten ihan urakalla kuinka paikalliset olivat satsanneet asuihin! Huh. Oli klovneja, vampyyreita, zombeja, robotteja, kuolettavan kamalia sairaalantyötekijöitä ja elokuvahahmoja. Mieleenpainuvin oli ehkä "Watchmen"-elokuvasta tuttu huppupäinen hahmo Jacobsenissa. Sympaattisin asu oli yhden kaverin omatekemä meduusa-asu :)


Tässä kuvassa on lempivegeravintolani jälkiruoka-antia, vegaanibanaanipiirakkaa ja jouluista keksiä. Molemmat suussasulavan hyviä!

Lauantai yönä tunsin että taidan taas olla tulossa kipeäksi ja niinhän siinä sitten kävi. Tiistaihin saakka sairastin kuumetta, järkyttävää kurkkukipua ja muuta mukavaa ja ehdin jo miettiä olenko sikainfluenssan uhri :) No päätimme sitten kaverin kanssa tiistaina lähteä lääkäriin, kun hänkin oli sattumoisin kaatunut pyörällä edellisenä iltana. Meidän lähiterveyskeskus on niin mahtipaikka, että siellä kyllä oikeesti kelpaa käydä, vaikka vaan Islannin taloutta tukemassa. Lääkäri totesi, että ei miussa mitään suurempaa vikaa ole. Ohjeena lepoa, unta ja rauhallista elämää :)

Keskiviikkona parantumiseni kunniaksi käytiin katsomassa volcano show, joka koostuu kahdesta tulivuorista kertovasta elokuvasta, jotka on kuvannut eräs paikallinen mies, isänsä kanssa. Melkonen paatsa oliki sitten meitä vastassa pienessä punaisessa elokuvateatterissa lähellä kaupungin lampea. Saimme yksityisnäytöksen, koska paikalle ei ilmestynyt ketään muita. Oli mielenkiintoista nähdä Surtseyn syntyminen ja Heimaeyn purkaus ja sitä seuranneet pelastus ja raivaustyöt. Mies näytti filmillä vähän freesimmältä kuin nyt, taitaa aikaakin olla välissä vierähtänyt se parikymmentä vuotta melkein. Lähtiessä hän kysyi, olenko Kajaanista. Kuulemma kaikki jotka ovat sieltä päin pääsevät näytöseen ilmaiseksi :)