Kaikkea uutta länsirintamalta!

Melkein kolme viikkoa on nyt takanapäin. On kai edes turha mainita, että aika tuntuu kuluvan kuin siivillä. Joka päivä tapahtuu uutta ja tapaa uusia ihmisiä. Uskaltaisiko sanoa, että enää ei tunnu niin turistilta, kuin vielä viikko sitten.

Tällä viikolla koulu sitten pyörähti kunnolla käyntiin. Nyt on hallussa islantilaisen small talkin alkeet, hip hurraa :) ! Voi pojat miten sitä osaakin olla innoissaan kun oppii uutta kieltä. Tuntuu välillä siltä, kuin olisi palannut kolmannelle luokalle ala-asteelle, saksan tunneille kun opeteltiin niitä ensimmäisiä sanoja. Nyt tahti on tosin lujempi ja asioita pitää kerrata ja opetella itsenäisesti. Läksyjä on paljon - mutta pitkän kesäloman jälkeen on motivaatiotakin opiskella. Ainut vaan, että opiskeluun tarvittavat taidot ovat taas vähän ruosteessa. Tämän huomasin nyt keskiviikkona, jolloin meille pidettiin n.15 minuutin mittainen koe lukemastamme saagasta. Tehtävänä oli kirjoittaa juonen pääkäänteet. Ei siis mikään vaikea tehtävä, mutta miten se kirjoittaminen ja asioiden tiivistäminen tuntuikin niin vaikealle. Lopputuloksena oli ärsytys, kun tuntui ettei saanut kaikkea sitä tietoa paperille mitä halusi ja aika loppui.

Jotain olen kuitenkin oppinut, koska kun tavanomainen epäonnistumisahdistus alkoi hiipiä mieleen, käänsin asian positiiviseen suuntaan, erittäin epäainomaiseen tyyliin. Ajattelin että tämähän oli vain yksi pikku kysely ja pääasia oli että nautin kirjan lukemisesta, minulle jäi paljon siitä käteen ja tulen aivan varmasti lukemaan vielä kirjassa olevat loputkin saagat. Niin, ja eihän tämän vaihdon päätarkoitus nyt kuitenkaan ollut vain se parhaiden arvosanojen metsästys vaan aivan joku muu, eikö?

Tiistaina saatiin muistaakseni nauttia aivan ihanasta lämmöstä ja auringonpaisteesta. Istuin koulun jälkeen pihan penkillä ja siihen sattuikin sitten tupsahtamaan vuokraemäntäni perheineen. Oli hauska hetki rupatella siinä näiden paikallisten kanssa saagoista ja täytyy kyllä sanoa että keskiverto islantilainen tietää saagoista sata kertaa enemmän, kuin samanlainen mattimeikäläinen tietää Suomessa Kalevalasta. Näille ihmisille nämä tarinat ovat oikeasti se maan, ihmisten ja kulttuurin syntykertomus. Suurin osa islantilaisista on sukua toisilleen 900-luvulta. Vuokraemäntäni näytti vielä kuinka osasi kurtistaa kulmiaan samaan tyyliin kuin lukemani saagan päähenkilö, Egil. Tälläiset pienet hetket ovat niitä ikkunoita islantilaisten sielunmaisemaan ja jäävät arvokkaina muistoina mieleen, toisin kuin se että ravaisi pääkadun design liikkeitä edestakaisin, ei sillä ettei niissäkin ole ihan mukava vierailla :)

Keskiviikkona käytiin kavereiden kanssa elokuvissa kattomassa super action pläjäys G.I. Joe josta päästiin nauttimaan lähes 20 mainosminuutin jälkeen. Ei menty hassuhattubileisiin. Onni on että oon löytäny kavereita joita kiinnostaa kaikki muukin kuin vain se juhlinta :)

Tänään käytiin Smáralindin ostoskeskuksessa, koska miun piti ostella vielä varusteita huomista retkeä varten. Olen siis lähdössä eteläiseen Islantiin, laskemaan Hvita jokea alas ja lauantaina on vuorossa vaellusta, kuulemma kauniissa maisemissa, jee! Ostoksilta siirryttiin sitten aivan läpimärkinä (satoi taas aika urakalla!) kulttuurikurssin luennolle, jolla tänään käsiteltiin vanhaa kansanlauluperinnettä, "rímur". Täytyy sanoa, että vaikuttavaa oli kuulla alkuperäisnauhoituksia, kyllä niissä esittäjien äänissä oli sitä sielua ja syvyyttä, kylmät väreet kulki selkäpiitä pitkin. Illalla oli vuorossa kokkausta Anetten guesthousessa jossa tapasin muutkin talon asukkaat. Mukavaa väkeä :) Saatiin idea että ensi viikonloppuna vuokrattaisiin auto ja mentäis katsomaan porukalla Golden Circlen nähtävyydet. Toivottavasti onnistuu, oon niin innoissani kaikista retkistä. Harmikseni tosin kuulun tanskalaiselta Ninalta että valasristeilyt alkaa olla vähän hiipumaan päin. Taitaa valaatkin suunnata lämpimimmille vesille?

Halla kävi tänään tuomassa miulle makuupussin huomista reissua varten. Puhuttiin että ens viikolla vois ehkä kiivetä Reykjavíkin omalle Esja vuorelle. Nyt kun on urakalla tota outdoor varustusta hankittu niin täytyy ottaa kaikki ilo irti näistä puitteista! Kuulin tänään illalla kymmenen aikaan että retkelle pitää ostaa omaa ruokaa mukaan, no eihän miulla tietenkää mitään ole, että aamulla vissiin kauppareissu. Lisäksi vielä se etten nyt oikein tiedä on reissuun lähtö 10.30 vai 11.30. Paljon on suomalaisia lähdössä. Saas nähdä mitä tapahtuu.

Suomalaisista puheen ollen paljon on törmäilty suomalaisiin. Raita, jos luet tätä niin tutustuin yhteen tyttöön Pietarsaarelta! Oli hauska yhteensattuma kun oltiin päivällä pyöritty yliopiston toimistoissa samaan aikaan ja juteltu enkuksi, tietämättä että ollaan molemmat Suomesta, vaikka hänellä äidinkielenä ruotsi. Sitten illalla kun oltiin Anetten kanssa kävelyllä törmättiin näihin kahteen tyttöön ja Anette tunsikin heidät ja sitte selvis et myöki oltii nähty ja et ollaanki Suomesta molemmat. Aikamoista :)!

Kaikki on siis mennyt hyvin, ei ole koti-ikävää, kaupunki ja oma kämppä tuntuu ihan kodille. Tekemistä on ihan liikaakin ja niin kuin alussa totesin, alkaa ymmärtämään koko ajan lisää paikallisista ja koko maan kulttuurista. Esimerkiksi talostilanne ja koko kriisi on oikeesti kova ja vakava paikka paikallisille, kun taas monelle ulkomaalaiselle ja varsinkin turisteille se tuntuu olevan vain helpotus ennen niin kalliista hintatasosta. Joskus ihmettelen, kuinka Islanti on pystynyt säilyttämään niin paljon omaa ja perinteistä tässä yhä enenevissä määrin massakulttuuristuvassa maailmassa. Arvostan todella tätä pientä kansaa, joiden silmissä meidän pieni Suomikin on aika iso paikka.

Hassuja kommelluksia kyllä sattuu vieläkin joka päivä. Tällä viikolla sain vihdoin sitten tunnukset Uglaan, yliopiston verkkoon ja päätin ostaa tulostuskredittiä. No tää tyttöhän repäs ja ostin sitä sitten vahingossa yli 20 eurolla, kun luulin että puhuttiin kruunuista eikä kopioiden määrästä. Nyt miulla on sitten tulostuskredittiä 700 sivun tulostamiseen. Oisko tässä syytä jäädä koko vuodeksi??? :)

Vielä viimeisenä terveiset äidille ja isille. Jos joskus teininä/lapsena kummastelin miun nimivalintaa, niin täällä oon nyt saanut sitten pönkitystä tämänkin pikkumurheen häivyttämiseen. Tämän päivän ääntämistunnilla opittiin kysymään toistemme nimeä ja mistä olemme kotoisin. Ainakin kolme ihmistä meidän pikku ryhmästä kehui että miten kaunis nimi Aino onkaan. Yhdysvaltalainen tyttö, Molly, sanoi että aina kun hän tapaa suomalaisia, heillä on tosi kauniita nimiä. Liettualainen tyttö totesi että miun nimi kuulostaa japanilaiselta/kiinalaiselta. Myös venäläinen nainen sanoi kanssa tosi kauniiksi nimeksi!

Hauskoja variaatioita kuulee nimestä kanssa. Monet sanoo Ainaksi tai Ainuksi. Paras on ehkä kuitenkin miun britti ystävä, joka kutsuu miuta aina Einoksi, mut hei, aika läheltä liippaa :)


P.S. Olen kuullut sieltä puolen maailmaa semmosia uutisia, että muutamat ihmiset on tulossa tänne, ette arvaakaan mitä kaikkea mie vielä keksin teidän päänmenoks!


Bless!