"That's the magic of the cinema!"

Gullfoss, korvia huumaava jylinä ja sateenkaaret veden yllä!
Geysiriltä kaiken huomion varastanut pikkuveli :)
Voiko söpömpää otusta ollakkaan?
Jonnekin tänne hukutettiin aikoinaan paljon naisia. Nainen säkkiin ja joen pyörteisiin. Aika raakaa.
Ei viikinkejä, vaan turisteja, paljon suomalaisia...Huomatkaa maan korkeuserot!






Huh. Mistä kaiken alkaisin...


:) Mennyt viikko oli ehkä kiireisin ikinä. Edellisen viikonloppureissun jälkeen aloin sairastaa perus syysflunssaa; nuhaa, yskää ja vielä kaiken kukkuraksi myös silmätulehdus iski keskiviikkona! Pahinta oli kuitenkin, että tällä viikolla oli ties mitä tapahtumaa ja menoa tiedossa, joten en voinut jäädä kotiin makaamaan, en sitten millään.Maanantaina ja tiistaina olo oli tukkoinen ja yritin istua kotona koulutehtäviä tehden. Hyvin sain tehtäviä valmiiksi, mutta ärsytti kun ei päässyt liikkumaan kun juuri olin hankkinut sali- ja uintikortin!

Fiksuintahan nyt olisi tietysti ollut, että olisin muutaman päivän ollut kotosalla, jättänyt tunnit väliin. Kunnon yöunet olisivat varmasti myös tehneet hyvää. Mutta eihän tämä nyt tullut kuuloonkaan, sillä ensinnäkään en halunnut mistään hinnasta jäädä islannin tunneilta pois ja toiseksi keskiviikkona alkoi tapahtua! :) Reykjavík International Film Festival käynnistyi keskiviikkona ja vaihtaribileet olivat myös samaisena päivänä. Käytiin ostamassa filmifestareille passit jolla saataisiin sitten katsoa niin paljon elokuvia kuin ikinä vaan jaksettaisiin, mahtavaa! Kyseessä on siis kansainvälinen elokuvafestivaali, joka kestää kymmenen päivää. Näytöksiä on ympäri kaupunkia, on lyhyt elokuvaa ja vähän pitempääkin rainaa, monesta eri maasta, monella eri kielellä puhuttuna. Tekstitys on englanniksi mikä helpottaa aika lailla jos elokuva on esim. tanskaksi :)

Keskiviikko iltana kokkailtiin porukalla miun luona ja lähdettiin baariin. Matkalla baariin tunsin että nyt silmään tippui joku roska. Kun päästiin sisälle menin katsomaan että mikä sitä silmää nyt sit oikein ärsytti. No ei siellä mitään roskaa ollut kuin jotain ihmeellistä keltaista limaa, jes. Tätä miun silmätilannetta sitte ihmeteltiin kansainvälisissä tunnelmissa ja osa tyypeistä intoutui tutkimaan silmää lähemminkin, mikä ei nyt sitte ehkä ollut se viisain ratkaisu näin jälkikäteen mietittynä.Tanskalainen lääkisläinen, "Dr. Housena" tunnettu poika silmiäni tutkittuaan (pikaruokaravintolassa kello 1.30!) sanoi että paras ois mennä lääkäriin.

Onneksi kukaan muu ei tätä silmätautia sitten tainnut kuitenkaan saada, ainakaan tähän mennessä en oo saanu vihaisia puheluita että miksi piti tulla kipeenä kouluun ja tartuttaa kaikki muutki. Keskiviikkoilta venyi kolmeen asti yöllä. Ja seuraavana aamuna sitten 8.20 taas reippaana tyttönä kouluun!

Torstaina oli vuorossa aamutunnit, sieltä suoraan Anetten kanssa Smáralindiin ostoksille. Ajattelin sitten siellä käydä apteekissa, jos vaikka olis saanut niihin silmiin jotain helpotusta. Ja olipa taas sattumien summa! Apteekin nainen olikin Ruotsista ja Anette sitten pääsi selittämään tän miun tilanteen omalla äidinkielellään. Nainen osoittautui oikein mukavaksi ja sanoi että lähtee viemään meitä ruokatunnillaan sairaalaan, koska koululta miulle tyrkätyt käyntikortit terveyskeskuksiin osoittautuivat kai tässä tapauksessa vähän tyhjänpäiväisiksi. Molemmat sairaalat kun sijaitsivat kaupungin laitamilla ja päivystysajat olivat viidestä ilta yhteentoista...Tämä nainen, Jenny muistaakseni, oli tullut Islantiin käytyään Ruotsissa armeijan. Nyt hän ajelee täällä bussia, on apteekissa töissä ja pitää islannin hevosia.
Saavuttiin sairaalalle missä miuta ei voitu oikein auttaa muuten kuin että sain oman alueeni terveyskeskuksen osoitteen ja numeron. Soitto sinne ja selvisi että voisin käväistä siellä ilman ajanvarausta :) Pienoisen epätoivon ja tietämättömyyden jälkeen tunnelin päässä alkoikin näkyä valoa.

Illalla mentiin Magdan, Alinan ja Stefanin luo käymään, heidän opiskelija-asuntolassa oli espanjalaisen tytön synttärit, ja päästiin ihan kesteille, vaikka ei tyttöä tunnettu. Sieltä mentiin Karambaan joka oli kattoa myöten täynnä ja vielä Batteríð missä ehdittiin kuunnella yhtä bändiä. Kyseessä oli kaupunkilehti Grapevinen bileet. Illan aikana opin taas vähän lisää ranskaa. Miulla on ranskalainen kaveri, poika Pariisista joka yrittää opettaa miulle ranskaa ja vastalahjana mie opetan sille kaunista suomen kieltä! :)

Perjantaina olikin sitten aika kiire. Ensiksi koululle syömään, sieltä Culture Houseen ihastelemaan saagojen käsikirjoituksia, josta pinkaisin lääkäriin. Terveyskeskus oli tyhjä. Tyhjääkin tyhjempi mikä kyllä yllätti täysin, sillä Suomessahan monesti saa odotella useita tunteja. Käynti maksoi 1000 ISK eli n. 6-7e. Ylös odotushuoneeseen jossa odotin ehkä 3min kun nimeni huudettiin. Naislääkäri kysyi oireet ja ohjasi toiselle lääkärille. Molemmat lääkärit kysyivät puhunko islantia, sanoin että vähän joo, mutta en kyllä vielä osaa taudinoireita islanniksi kuvailla :) Hirmu mukavia molemmat, nyt ymmärrän miksi ihmiset menevät täällä mielellään lääkäriin. Mieslääkäri katsoi ensiksi silmät ja suun. Sitten kuunneltiin hengitystiet. No enhän mie muistanu, että miten paljon sitä vaatetta pitää vähentää, siitä on ikuisuus kun viimeeksi olen ollut peruslääkärikäynnillä. Aloin sitten ilmeisesti aika vauhdilla suomalaiseen tapaan niitä paitoja siinä riisua että lääkäri äkkiä tokaisi että joo nyt on iha hyvä, kun meinasin jo t-paitaaki ottaa pois. Sain silmätipat ja käskettiin levätä. Ajattelin että joo, viikonlopun jälkeen sitte?

Lääkäristä suoraan elokuviin, korkattiin siis mein RIFF passit. Käytiin katsomassa amerikkalainen dokumentti, Bi the way. Sieltä suoraan Anettelle kokkailemaan. Sitten olikin vuorossa illan jännittävin osuus! Horror bileet uimahallissa! Miun lähiuimalassa näytettiin norjalainen komedia/kauhuleffa. Paikalle päästyä bikinit päälle, uima-altaaseen töllöttämään elokuvaa. Paikka oli täynnä usvaa ja altaan reunoja kiersi zombeiksi pukeutuneita nuoria tyttöjä ja poikia, verta kasvoissa ja vaatteissa yms. Välillä piti kyllä käydä ulkona lämminaltaassa, kun se 25 asteinen vesi ei ihan lämmittäny tarpeeks sen 1,5h aikana, mitä se leffa suurinpiirtein kesti. Mietin siinä että nyt kun se lääkäri näkis...Tää ei nyt vissiin ollu ihan sitä mitä miun ois pitäny tehdä?

Uimasta Anettelle siistiytymään ja Guesthouse Auroran bileisiin. Matkalla kävin katsastamassa miun kaverin Robertin huoneen. Hän asuu Guesthouse Sunnassa, kämppiksenä japanilainen poika. Mie juttelin sitte tän pojan kanssa niin selvisi että hän rakastaa Helsinkiä ja on hakenut (jos oikein ymmärsin) Sibelius akatemiaan opiskelemaan. Kyseessä siis jonkinsortin musikaalinen virtuoosi!

Bileet Aurorassa ja kolmen baarin kautta kotia, kolme tuntia unta ja kymmeneksi sovittuun tapaamispaikkaan, mistä meidän Golden Circle kierros sitten sai alkunsa. Päivä oli kaunis, mikä oli tosi hyvä juttu valokuvaamisen suhteen! Käytiin lunastamassa vuokra-auto ja eikun menoksi. Ensimmäisenä kohteena oli Alþingi eli Islannin ensimmäinen parlamentin kohtaamispaikka. Matkalla þingvelliriin tiellä odotti melkoinen yllätys. Lauma islannin hevosia ilman aitausta! Yksi kaveri oli löytänyt kaverin turistiryhmän autosta ja oli turpa kiinni auton ikkunassa. Voi sitä paijauksen määrää, eikä hepat ollu moksiskaan. Siellä ne möllötti, imetti varsojaan, otti rapsutuksia vastaan, nukkui maassa ja söi. Ei siitä kuvien ottamisesta meinannu tulla loppua ei sitten millään. Se oli ihan uskomaton tunne, olla siellä keskellä vuoria, silittämässä näitä eläimiä jotka ovat jollain tapaa koko tämän maan ruumiillistumia. Koko se tilanne kuvasti Islantilaista kulttuuria; eläimet vapaana, ei ketään huutelemassa että pois meidän niityltä ja niiden eläinten kimpusta. Kaikki oli niin rauhallista ja hyväntuulista.þingvellir, jossa Alþingi sijaitsee, on matkaopas Mondon mukaan Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen repeämislaaksossa, joten pääsimme todistamaan maisemia jotka ovat syntyneet kahden mannerlaatan erkanemisen yhteydessä. Tuhansia tuhansia vuosia sitten myös Islanti sai alkunsa täällä, merestä nousseen laavan pursuttua ylös ja jäähdyttyä. Paikka oli mykistyttävä. Saagan luettuaan oli aika outo tunne kävellä samoissa paikoissa kuin saaren ensimmäiset asukkaat aikanaan.


Matka jatkui þingvilliristä Geysirille. Paikalla on kaksi geysiriä, joista toinen on siis se alkuperäinen, minkä mukaan kaikki loput maailman geysirit on nimetty, ainakin näin olen ymmärtänyt. Tämä kyseinen geysir kuitenki tukkeutui osittain joitakin vuosia sitten, viisaiden turistien heittämien kivien takia, eikä se enää suihkua niin usein. Alueen toinen geysir, on sitten ihan terhakka tapaus. Noin joka viides minuutti se suihkuaa yläilmoihin, päästäen ensiksi muutaman kumean pulpahduksen. Oli se kyllä tosi hurjaa ja uskomatonta. Niin erilaista kuin mikään Suomessa. Maassa oli paljon pieniä kuumia lätäköitä ja ilmassa leijui höyryä ja voimakas rikin tuoksu - en suosittele pahoinvoiville ihmisille... :) paikalle oli eksynyt kokonainen bussilastillinen norjalaisia juopuneita miehiä, jotka pistivät aika shown siellä pystyyn. Kaatuilivat siellä geysireiden ympärillä ja pitivät kamalaa meteliä. Suomalaiset eivät siis ole ainoita jotka tän homman osaa. Ihmettelin, miksi joku haluaa tulla noin kauniiseen paikkaan päissään.

Viimeisenä etappina oli Gullfoss, suuri ja mahtava vesiputous. Saatiin ihastella pauhaavaa vettä ja sateenkaaria. Oli upea tunne seistä siellä sen kaiken jylinän keskellä. Kuvien ottaminen oli haastavaa ilman kosteuden takia, mutta joitakin otoksia sain onneksi otettua. Tänne olisi kiva päästä uudelleenkin! Kotimatkalla olin ihan tuhannen väsynyt ja tuli paha olo, kun tie oli niin kiemurainen, ehkä myös edellisyön valvomisella oli jotain tekemistä asian kanssa. Silti oli mukava ihastella ihania maisemia. Naurettiin ja juteltiin, meillä oli mahtava porukka matkassa! Harvoin sitä pääsee lähes rallikuskia muistuttavan ruotsalaisnaisen kyytiin :)!

Illalla oli vielä parin kaverin tuparit, missä oli tosi mukavaa. Saatiin kakkua, sipsiä ja karkkia. Asunto oli aika boheemi taiteilijakämppä, jossa asui useampi vaihtari. Yksi poika oli Ahvenanmaalta. Pahoittelin että ovat vieläkin Suomen hihnassa. Ilta jatkui Prikith nimisen baarin kautta kotiin. Sunnuntai aamuna sitten vähän koulutehtäviä, elokuviin katsomaan Max embarrasment, syömään Graena kosturiin, uudelleen elokuviin katsomaan Better Things. Sieltä suoraan A&S&M luokse syömään maailman herkullisinta kasvislasagnea, voi että se oli hyvää! Matkalla asuntolaan käytiin kaupassa ja päästiin todistamaan paikallisen miehen myymälävarkausyritystä, kahden pepsitölkin kähvellystä!

Maanantaina koululle 8.2o, sieltä apteekin kautta kotiin. Hain vihdoin ne silmätipat. Koulutöitä, pyykinpesua, nukkumista ja takaisin elokuviin, Amadeusta katsomaan. Kyseessä olikin sitten yllätys! Hävettää näin elokuvien ystävänä myöntää etten tiennyt tästä leffasta mitään. Luulin että kyseessä on uusi elokuva. No ei sinne päinkään. Amadeus on fiktiivinen, joskus 80-luvun puolivälin tienoilla kuvattu oscareitakin(?) voittanut elokuva Mozartista. Visuaalinen pläjäys joka kesti lähemmäs kolme tuntia. Todella mielenkiintoinen ja hyvin näytelty elokuva, mahtavilla roolihahmoilla.

Yllätys tuli sitten lopuksi. Lopputekstit, valot, aploodit?! Lavalla astuu elokuvan ohjaaja, Milos Forman. Alkaa kyselytuokio. Ikinä en ole tälläiseen tilaisuuteen päässyt! Ohjaaja kertoi mm. yhdestä elokuvan humoristisimmista piirteistä, Mozartin hullunkurisesta naurusta. Forman tarkensi, että idea juuri kyseisestä naurusta oli peräisin aidosta kirjeestä, jonka korkealuokkainen tsekkinainen oli lähettänyt Prahasta serkulleen Pariisiin. Kirjeessä mainittiin: "I was shocked by the animal like laughter of this divine composer".

Kaikki tähän mennessä näkemäni elokuvat ovat olleet mielenkiintoisia. Aikamoista herkkua on tarjottu elokuvan ystäville!


Reykjavíkissa kaikki siis hyvin, ja nyt tiistaina olo tuntuu jo aika terveeltä, mikä on tosi hyvä juttu ajatellen tulevien päivien ohjelmaa. Reykjavík round up festarit, RIFF jatkuu edelleen, viikonlopun Westman Island reissu...


Allt í lagi í Reykjavík! :)