Kirkko ja pieni hautausmaa. Takana vuoret, edessä meri. Tuuli on niin voimakas, taas kerran, että kädet jäätyy kun yrittää ottaa valokuvia. Kaunis paikka, kyllä täällä kelpaisi mennä naimisiin, ja kyllä miulle hautapaikkakin näin kauniista maisemista kelpais, mut ei ihan vielä.
Rannikkoa pitkin ajaessa tie kiemurteli vuonojen ja vuorten välissä. Välillä tiellä oli lampaita ja tien vieressä laidunsivat hevoset. Ajoittain jostain putkahti esiin pieni kalastajakylä ja muutama auto tuli vastaan. Ilta-aurinko maalasi taivaan hempeänväriseksi ja radiossa soi karibian sävelet ja auton lämmössä istuessaa olisi voinut kuvitella ajelevansa jossain eteläisellä saarella.
Yritimme epätoivoisesti tuijottaa merelle hylkeiden toivossa. Olimme kuulleet että jotkut olivat niitä täällä päin bongailleet. Itse kuskina yritin myös, mutta pari kertaa tien väärällä puolella käyneenä ajattelin jättää tämän tiirailun muille matkustajille :)
Harmittelimme ettei meillä ollut aikaa pysähtyä muutamassa pohjoisranna kalastajakylässä, joista parhaiten mieleen jäivät Ólafsvík ja Grundarfjörður. Kirkkaanvärisiä pikkutaloja, vuoria, kalastusaluksia, pieniä ravintoloita ja kuppiloita ja se Atlantin ranta, hevoset ja lampaat. Elämä täällä on niin erilaista.
Kotiin tultaessa Reykjavík loisti upeana valomerenä ja Yoko Onon Imagine Peace Tower hohti pilvien lomassa. Väsyneenä ja onnellisena kotiin. Illalla riensin vielä katsomaan elokuvaa Príkiðiin. Maanantaina alkoi opiskeluloma jota nyt tällähetkellä vietän, ahkerasti koulutehtäviä tehden, sillä tänään alkaa Icelandic Airwaves musiikkifestari ja perjantaina saan kotiväen tänne kylään.
Kiitos ja kumarrus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti