Aamulla heräsimme lumihuippuisten vuorten keskeltä, joita emme edellisenä iltana pimeän turvin saapuessamme olleet huomanneet. Näytti että sää on puolellamme - aurinkoa taivaan täydeltä! Kansallispuistoa kohti ajaessamme, jokainen haukkoi henkeään sillä maisemat olivat ihan sanoinkuvaamattoman kauniit. Vasemmalla puolella tietä oli jatkuva vuorten jono, jonka välistä silloin tällöin esiin työntyvä Vatnajökull kaikessa massiivisuudessaan sai jokaisen sanattomaksi. Aloitimme vaelluksen, joka oli kestävä noin kuutisen tuntia.
Ensimmäinen nähtävyys reitillämme oli tämä musta basalttivesiputous, Svartifoss.
Vesiputousta ympäröivät basalttikivimuodostelmat toivat mieleeni kirkkojen urut. Putous oli kerrassaan lumoavaa katseltavaa. Tällaisissa paikoissa istuisi helposti useamman tunnin, omiin ajatuksiin uppoutuneena. Basalttikivi esiintyi kaikissa tummanpuhuvissa väreissä, mustasta, harmaan ja ruskean sävyihin. Kivi ilmeisesti lohkeilee veden vaikutuksesta, sillä putouksen alapuolella oli kivikuutioita kuin palapelinpalasia konsanaan.
Kiipesimme ylös vuorta ja pilvet jäivät alapuolellemme. Saimme juosta karkuun alhaalla piileviä sadekuuroja ja jännitimme joko ne saisivat meidät kiinni - eivät saaneet :) Vuoret olivat ihan mielettömän vaikuttavia, piirtyen vasten kirkkaan sinistä taivasta vuorotellen vihreän, punaisen ja harmaan eri vivahteissa. Vaellusreitti oli vaihtelevan vaikea, ylhäällä oli jo aika paljon lunta mikä teki kipuamisesta hieman rankempaa. Reitti ei ollut ihan selvillä meille tuolla ylhäällä ja saatiin välillä arpoa, mihin suuntaan tässä nyt lähdetään.
Aamulla heräsimme lumihuippuisten vuorten keskeltä, joita emme edellisenä iltana pimeän turvin saapuessamme olleet huomanneet. Näytti että sää on puolellamme - aurinkoa taivaan täydeltä! Kansallispuistoa kohti ajaessamme, jokainen haukkoi henkeään sillä maisemat olivat ihan sanoinkuvaamattoman kauniit. Vasemmalla puolella tietä oli jatkuva vuorten jono, jonka välistä silloin tällöin esiin työntyvä Vatnajökull kaikessa massiivisuudessaan sai jokaisen sanattomaksi. Aloitimme vaelluksen, joka oli kestävä noin kuutisen tuntia.
Ensimmäinen nähtävyys reitillämme oli tämä musta basalttivesiputous, Svartifoss.
Vesiputousta ympäröivät basalttikivimuodostelmat toivat mieleeni kirkkojen urut. Putous oli kerrassaan lumoavaa katseltavaa. Tällaisissa paikoissa istuisi helposti useamman tunnin, omiin ajatuksiin uppoutuneena. Basalttikivi esiintyi kaikissa tummanpuhuvissa väreissä, mustasta, harmaan ja ruskean sävyihin. Kivi ilmeisesti lohkeilee veden vaikutuksesta, sillä putouksen alapuolella oli kivikuutioita kuin palapelinpalasia konsanaan.
Kiipesimme ylös vuorta ja pilvet jäivät alapuolellemme. Saimme juosta karkuun alhaalla piileviä sadekuuroja ja jännitimme joko ne saisivat meidät kiinni - eivät saaneet :) Vuoret olivat ihan mielettömän vaikuttavia, piirtyen vasten kirkkaan sinistä taivasta vuorotellen vihreän, punaisen ja harmaan eri vivahteissa. Vaellusreitti oli vaihtelevan vaikea, ylhäällä oli jo aika paljon lunta mikä teki kipuamisesta hieman rankempaa. Reitti ei ollut ihan selvillä meille tuolla ylhäällä ja saatiin välillä arpoa, mihin suuntaan tässä nyt lähdetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti