Dritvíkin mustaa rantaa lähestyttäessä maisema muuttui yllättäen. Merenpuolella tien laitaa alkoi reunustaa sammaleinen vihreä maa ja hurja määrä erimuotoisia kivenlohkareita. Saavuimme trollimetsään! Jos trollit joutuvat auringonpaisteeseen ne jähmettyvät kiviksi. Täällä niitä oli tuhansittain ja katsoessaan kiviä, osa oikeasti muistutti ihmishahmoja, hevosia yms.
Jos Islannissa joutuu joskus maanjäristykseen, ei hätää. Se tarkoittaa vain että kaksi trollia rakastaa toisiaan.
Näiden köriläiden ohitse polku vei Dritvíkin mustalle rannalle, joka osoittautui melkeimpä kaikkien lempipaikaksi koko reissulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti