Jouluaatto Reykjavíkissa

Ensimmäistä kertaa poissa kotoa jouluaattona. Heräsin tekstiviestiin, jossa minua pyydettiin uimaan yliopiston lähellä olevaan uimalaan. Pakkasin tavarat ja lähdin. Ulkona oli vielä pimeää, mutta perille päästyä aurinko alkoi jo pilkottaa taivaanrannan takaa. Uimalassa kävi ihan uskomaton vilske. Oli siinä ihmettelemistä kun uiskentelin paikallisten seassa upean kirkkaan vaaleansinisen ja punaisen taivaan alla. Olo oli kuin etelänlomalla. Altaalla oli niin paljon ihmisiä, että kuumissa altaissakin piti istua kuin sillit purkissa. Rakastan Reykjavíkin uimaloita, uimisen ja kuumien altaiden jälkeen olo on niin uskomattoman hyvä!


Uimisen jälkeen suuntasin kotiin ja ryhdyin valmistamaan ihka ensimmäistä omatekemää lanttulaatikkoa. Olin yllättynyt kuinka helppoa sen tekeminen oli. Ja vaikka itse sanonkin, kyllä siitä tuli tosi hyvää. Hieman kyllä yliarvioin lanttujen tarpeen, sillä käytin kaksi lanttua kolmeen laatikkoon. Nyt jääkaapissa on vielä kolme jättimäistä lanttua, eli niitä sitten varmaan syödään nää viimeiset kaks viikkoa.


Ennen kuin lähdin Auroralle jouluillalliselle, istahdin hetkeksi alas. Mietin, miten hassua on olla täällä, yksin omassa kotona, ulkomailla ja silti mieli oli jotenkin iloinen ja rauhallinen, mutta samalla kuitenkin kaihoisa. Luin yhden ystävän kirjeen ja avasin kaksi lahjaa jotka olin saanut tytöiltä. En osaa selittää sitä tunnetta minkä kirjeen sisältö ja nämä lahjat saivat minussa aikaan. Joskus vain joku hetki on niin täydellinen ja pienet asiat loksahtavat suurempiin kokonaisuuksiin ja jos on ollut huolia tai suruja, kaikki näyttää taas menevän ihan hyvin. Niinpä tämä hetki kotona tänään oli miulle tosi tärkeä. Ihana oli myös lukea isältä saatu maili, miten ne iskät saa tyttärensä aina onnen kyyneliin? :)


Kotoa suuntasin sitten Auroralle jouluillalliselle, joka oli ihan tosi herkullinen. Söin silliä ja perunaa ja miun tekemä lanttulaatikkokin koki yllättävän suosion! Oli hauska kokkailla yhdessä. Vaihtareiden lisäksi meidän seuraan liittyi amerikkalainen maailmanmatkaaja, joka espanjalaisen tytön kanssa esitti meille monia kauniita lauluja akustisen kitaran säestyksellä. Kuusen alta löytyi miullekin yllätyslahja!



Puoli kaksitoista suuntasimme meidän kotikirkkoon, ja ulkona huomasimme että olimme sittenkin saaneet valkoisen joulun, melkein :) No, oli tämä pieni lumihuurre parempi kuin ei mitään. Pidin ihan hirmuisesti tästä joulujumalanpalveluksesta mikä oli lyhyempi ja ytimekkäämpi kuin Suomessa. Kirkko on niin kaunis sisältä ja akustiikka aivan mahtava. Kirkkokuoro lauloi tosi nätisti. Muutaman kuvan ehdin sisältä napsia ennen kuin piti pistää kamera piiloon.


Kirkon jälkeen näin ulkona yhtä kaveria ja hänen tyttöystäväänsä ja heillä oli miulle yllätyslahjana suklaamuffinsi!! Olin ihan otettu ja harmitti ettei miulla ollu antaa heille mitään. Käveltiin yhtä matkaa kotia ja kotiin saavuttua nautiskelin muffinsini teen kera. Reykjavík tarjosi ihanan jouluaaton ja joulupäivästä on varmasti tulossa myös ihan yhtä mukava. Kiitos kaikille ystäville Suomessa, ulkomailla, Islannissa ja perheelle tottakai, että ootte miuta muistaneet. Teidät mielessä on hyvä viettää jouluakin muilla mailla :)

Gleðilegt jól!

Joulutunnelmia

Tiedossa on nyt sitten kerrassaan hieman erilainen joulu. Viime päivien kaihoisat hetket, kotiin karanneet ystävät, jotka yksi toisensa jälkeen ovat aamuyön pikkutunneilla suunnanneet katseensa kohti bussiasemaa sekä kylmä tuulinen sää ovat saaneet aikaan olotilan jossa joulu ja sen odottaminen ovat päässeet hieman unohtumaan. Lunta ei ole nähty, vaikka viime viikon kampaamoreissun yhteydessä kampaaja minulle lupailikin valkeaa joulua.

Reykjavíkin keskusta on täynnä upeita jouluvaloja ja joka puolella soi joulumusiikki. Silti jollain tapaa siihen omaan joulumaisemaan kuvittelee sen valkean vitihangen. Tänään aamulla oli vuorossa jouluruokien shoppailua Hagkaupista jonne käveltiin hyytävässä tuulessa. Pakkasta täällä ei oo muutamaa astetta enempää mutta tuo tuuli tekee siitä niin purevaa et välillä tuntuu siltä että aivot jäätyy. Ostin niin monta isoa lanttua, hyvä että mahtuivat miun pikkuruiseen jääkaappiin! Saas nähdä miten lanttulaatikko uppoaa mein kansainväliseen jouluseurueeseen. Jouluostosten jälkeen mentiin yhden kaverin kanssa luistelemaan ja alun jähmettymisen jälkeen alkoi muistua mieleen miten se takaperin sirklaus nyt menikään. Viimeisestä luistelukerrasta taitaa olla ainakin se viisi vuotta. Jäähallissa oli hauska tunnelma jouluvalojen, joululaulujen sekä ison, keskelle jäätä asetetun koristellun joulukuusen takia. Islantilaiset on keksineet semmoisen ihme vehkeen mitä voisi melkein kutsua luistelurollaattoriksi. Pikkuiset lapsukaiset ja vanhukset luisteli semmosen metallituen kanssa, mikä omasta mielestä teki siitä touhusta entistä vaarallisempaa. Kaikki kaatuili niiden tukien kanssa ja ajattelin miten mukavalta tuntuu varmaan kolauttaa leuka ja hampaat siihen tankoon.

Kun nyt ne kaikki kaverit joiden kanssa tottui viettämään aikaa on lähteneet, löytää itsensä ihan uusien tuttavuuksien keskeltä, kun ei sitä halua yksinkään olla. Niimpä suuntasin kahville erään Barcelonasta kotoisin olevan kaverin kanssa, jonka kanssa olikin ihan tosi mielenkiintoista jutella tästä Espanjan ja Katalonian tilanteesta. Ihan hävetti kun kuuntelin miten hienosti hän kertoi maansa historiasta ja siitä miten katalaanit kokee asemansa Espanjaa ja espanjalaisia kohtaan, koska samalla ajattelin, olisinko pystynyt yhtä hyvin kertomaan omasta maastani. Suomeen palatessa on siis aika tarttua Suomen historian opukseen ja alkaa kertaamaan! Oli tosi hauska ilta, juttua riitti ja poika sai hyvät naurut miun kasvissyöntitarinoista. Yritin myös selittää kuinka olin syönyt taannoin Barcelonassa semmoisia tikkutapaksia. Hän ei ymmärtänyt yhtään mistä puhuin, joten sanoin että googletan tämän ja lähetän sitten linkin koska en ole tätä omasta päästäni keksinyt. Puhuttiin myös siitä miksi Espanjassa ja näiden muiden hyvin itsenäisten osien sisällä, ei juurikaan kukaan puhu englantia. Täytyy sanoa, että Islanti on kyllä uskomaton maa senkin suhteen kuinka reippaasti täällä melkein jokainen ikään tai asemaan katsomatta puhuu englantia. Jopa kadunmiehet lantteja anellessaan vaihtaa mieluusti englantiin kun ei ymmärrä islanniksi. Tämänkin kahvitteluhetken jälkeen on pakko todeta miten on kerrassaan niin mahtavaa kun pääsee tutustumaan todella moniin eri ihmisiin, niin eri puolilta maailmaa ja saa ihan erilaista perspektiiviä asioihin ja oppii koko ajan jotain uutta.

Nyt istun kotona, pitäis mennä lepäämään. Päivällä äidin puhelu nostatti pienen kotikaipuun, mutta olen oikeasti tosi iloinen että pääsen kokemaan tämän joulun ajan täällä. Kahvilta kotiin kävellessä Laugavegur oli muuttunut hurjaksi shoppailutantereeksi jota pitkin ihmismassat velloivat viimeisiä jouluostoksia tehden. Pysähdyttiin hetkeksi kuuntelemaan pikkutyttöjen kuoroa. Sain tänään myös miun naapurin numeron, kun taisin kuulostaa vähän liian dramaattiselta kertoessani kavereiden lähdöstä. En nyt tiiä tullaanko kuin paljo hengailee täällä näiden viimeisten viikkojen ajan... :) Niin ja sain mie jonkun viisaudenhammasspesialistinkin numeron, joka voi tulla hyvinkin tarpeeseen miun uusien vieraiden saapuessa!

Ihanaa joulua kaikille sinne koti Suomeen, nauttikaa, syökää hyvin, rentoutukaa ja otetaan hyvillä mielin vastaan tuo uusi tuleva vuosi 2010! (voi tosin olla että ennen sitä tänne vielä jotain raapustan).

P.S. Nauttikaa erityisesti niistä valkeista hangista!

Rantalomalle Islantiin joulukuussa, kyllä vain!

Tämä viikko on ollut läksiäisten ja yhdessäoleilun huipehtuma, kun kavereita on lähtenyt melkein joka päivä. Unta ei ole juuri näkynyt pariin päivään kun kavereita olen saatellut lentokentälle ja pidetty yömyöhään kestäviä läksiäisiä. Ikävä näitä ihmisiä tulee ja kyyneleitä on yritetty pidätellä vaihtelevalla menestyksellä.


Jatkamme urhoollista kahviloiden valtaamista ja tällä viikolla oli vuorossa Tíu dropar niminen kuppila, josta saa uskomattoman kokoisia belgialaisia vohveleita raparperihillolla ja ties mitä muuta suussa sulavaa herkkua. Paikan sisustus on silmiähivelevän söpö vanhoine valokuvineen ja teepannuineen. Seinillä on ihanat värikkäät kuviolliset tapetit.




Tiistaina keitettiin perinteistä riisipuuroa ja latvialainen ystävämme keitti omaa spesiaali joulujuomaansa, martinia ja appelsiinimehua, suosittelen!


Kaikille muille riisipuuro taisi maistua vallan mainiosti, paitsi itävaltainen kaverini ja hänen äitinsä eivät siitä juuri tainneet innostua. Ystäväni äiti sanoi että se muistutti itävaltalaista lastenruokaa. Ehkä se heistä sitten tuntui samalle kun joku olisi meille tarjonnut bonaa purkista, who knows :) Muille kansallisuuksille puuro upposi kyllä mahaan hyvällä tahdilla.


Torstaina aamuyöstä saatoin kaverin lentokentälle, taas yhdet jäähyväiset ja sitten koululle lounaalle. Sieltä kaupunkiin jouluhumuun kavereiden kanssa. Pyörähdimme joulumarkkinoilla ja pääsimme myös päihittämään paikallisen joulumuorin joka ei nyt ulkoisella olemuksellaan kauheasti viehätä.


Torstai iltana oli vielä kahvittelua ystävien kanssa Babalússa, sieltä kodin kautta baariin muutamaa ystävää moikkaamaan josta aamu neljäksi kaverille heittämään väliaikaset heipat ja sieltä kotiin hetkeksi unille ennen aamun aktiviteetteja. Ehkä tämä elämä taas jouluksi rauhottuu ja kohtahan miulle tulee sit taas tuliaisia Suomesta. Joka kerta kun joku ystävä lähtee, ymmärtää myös että oma lähtö lähenee. Kunpa osaisin pysäyttää ajan, olisin tehnyt sen jo monta päivää sitten.


Rantapäivä joulukuussa Islannissa kuulostaa ensi kuulemalta vähän oudolle. Näin joka tapauksessa pääsi tapahtumaan tänään perjantaina kun kolmen ystävän kanssa suunnattiin kaupungin thermal beachille Nautholsvikiin joka on tiettyinä päivinä nyt joulukuussa vielä auki. Ranta on normaali hiekkaranta jossa pääsee uimaan meressä, jonka jälkeen voi lämmitellä kaunista merimaisemaa katsellen kuumassa altaassa. Huurteinen hiekka, jääkylmä merivesi ja auringonnousu - mitä muuta voisi enää toivoa?


Ensiksi pulahdimme kuumaan altaaseen lämmittelemään. Ajatuskin pulahtamisesta hyiseen Atlanttiin sai aikaan kylmiä väreitä. Olo oli jotenkin outo, ajantaju kadoksissa sillä vaikka kello lähenteli jo puolta päivää, aurinko oli tuskin noussut ja saimmekin ihailla sen kohoamista horisontista altaasta käsin. Sitten oli vuorossa ensimmäinen pulahdus mereen. Voin kertoa että siinä ei huutoja säästelty kun mereen heittäydyttiin ja henki melkein salpaantui koska vesi oli niin kylmää. Jalat kangistui ja kun piti se n. 50 m matka taittaa takaisin altaaseen niin alkoi jo usko loppumaan niin kuin tunto jalkapohjista.


Toinen kerta meressä oli jo paljon parempi ja helpompi, uimmekin pienen lenkin ja olo oli ihan mahtava. Paikalla toimi myös pieni kahvila, josta sai altaaseen tilattua kahvia tai muita virvokkeita. Alla näkyvät urhoolliset uimarit.


Paikalla oli paljon karskeja paikallisia talviuimareita hyvin varustautuneina. Uimakengät, hanskat ja lakki olivat varmasti ihan hyvä ratkaisu kun mereen mennessä joutui astelemaan jäisellä hiekalla. Niin ja oli altaaseen eksynyt yksi suomalaismieskin joka kaverin kertoman mukaan edusti taas maatamme tosi lahjakkaasti... Meidän lähtiessä paikalla kävi sellainen kuhina että pieni lämmin allas muistutti jo soppakattilaa.


Islanti on siis uusi rantalomakohde, ei kesäisin vaan talvisin. Suosittelen! :)

Juhlahumun jälkeen kotiseutumuseoon

Kun päivät vähenee, meno senkun tiivistyy. Lauantaina koettiin jorauksen ennätysyritys, kun ilta venyi kahdeksasta aamu kuuteen ja pistettiin jalalla koreasti noin kuuden tunnin ajan. Karamban pojat saivat pyytämättä sellaisen tanssishown että oksat pois. Neljän jälkeen tanssilattia oli vain meidän. Pmmpltä opittuun tapaan pyörimme kaverin kanssa baarin keskellä käsikkäin huimaa vauhtia ja ympärillä pojat hurrasivat. Mikäs sen hauskempaa! Illan päätteeksi taputettiin vielä kaikille paikalla olleille ja tietysti djlle ja sitten meidät jouduttiin melkein kantamaan ulos. Aivan paras ilta. Pääsin myös vihdoin ja viimein käväisemään legendaarisessa Kaffibarinn baarissa, joka on tuttu esim. Reykjavík 101 kirjasta/elokuvasta. Kiitos tytöt!

Sunnuntai aamuna taas neljän tunnin yöunien jälkeen virkeänä ulkoilmamuseoon. Bussimatkalla saimme ihailla paikallisten ihmisten jouluvalointoilua joka näyttää korostuvan entisestään mitä syvemmin työnnytään kerrostalolähiöiden maailmaan. Kokonaisia kerrostaloja on vuorattu valokaapeilla, erivärisillä valoköynnöksillä ja hehkulamppujennäköisillä valoilla. Joulupukkeja on jokaisen parvekkeella ainakin kolmin kappalein eikä muussakaan rekvisiitassa säästellä. Sellaisen sekamelskan nämä täällä saavat aikaan että jos omaa minkäänlaista väri/tyylisilmää, tekee aika kipeää.


Museo koostui useista eri rakennuksista, joista osa on Reykjavíkin alkuperäisrakennuksia, jotka on siirretty museoalueelle keskustasta. Vanhimmat talot taisivat olla jostain 1800 luvulta peräisin. Ensimmäisessä talossa saimme seurata kynttilöiden valmistusta paikallisten lasten kanssa.


Esillä olivat myös lampaanvilla ja siitä tehdyt perinteiset islantilaiset villapaidat. Oli kutomiseen käytettäviä välineitä ja lankaa kaikissa eri sävyissä.


Mielenkiintoinen yllätys oli vanhojen joulukuusenkoristeiden täyttämä seinä. Mietimme siinä, että kumma kun nykyään harvoin mihinkään tavaraan panostetaan samalla tavalla kuin joskus ennen. Näissä joulukuusenkoristeissa näkyi kädenjälki ja se että niiden valmistukseen oli käytetty paljon eri materiaaleja ja aikaa.



Pääsimme kurkistamaan 1900-luvun alkupuolen kotiin. Aika samalle näytti mielestäni kuin jossain suomalaisessa vastaavalta ajanjaksolta olevalta kodilta.



Ihastelen aina näissä museoissa olevia entisajan henkeen sisustettuja pikku putiikkeja joista voi ostaa kaikkia söpöjä tavaroita. Vanhat kassakoneet ovat hurmaavia, harmi kun sellaiselle ei omassa kotona ole paljonkaan käyttöä.



Yhdessä rakennuksessa oli vanha autokorjaamo, jonka korjaajanukke oli pelottavat aidonnäköinen. Seinille oli ripustettu jos jonkin sortin työkalua ja purnukkaa. Vanhat rasiat ja maalipurkit hauskoine etiketteinen saavat minut aina sekoamaan kameran kanssa.


Tässä on sitten vähän makua niistä "turfhouse" taloista jotka ovat Islannille ominaisia alkuperäisasutuksia. Tämä kyseinen kuvassa oleva talo ei välttämättä ole se paras esimerkki, mutta ideana on siis että talon katto on nurmea ja maaainesta.


Yhden talon katolta löytyi pieni tonttu ja pohdiskelimme siinä sitten että onkohan tämä nyt tänne palkattu vai muuten vaan on tiensä löytänyt sinne ylös juuri sopivan piiloon.


Perinteinen paikallinen joululeipä syntyi pienten apureiden käsien tuotoksena, oli muuten hirmu maukasta. Pitää sännätä joku päivä ostamaan sitä Bónuksesta!


Upea vanha puutalo hienoine ornamenttikoristeineen. Vanhoissa puutalleissa vieraillessa tuli kuivan heinän ja puun yhteistuoksusta mieleen nuorempana tallilla vietetyt päivät. Vanhan puutallin tuoksu on jotain aivan ihanaa.


Lämmintä kaakaota nautiskellessa oli mukava seurata paikallisten lapsiperheiden tanssahtelua kuusen ympärillä. Lapsia viihdyttämään oli saapunut myös muutama niistä Islannin kolmestatoista joulupukista. Voi sitä riemun ja pelon sekaisen kiljunnan määrää kun lapset jahtasivat pukkeja ja vuoroin toisin päin.


Kerrassaan hauska sunnuntai aamupäivä! Illalla menimme suurella porukalla syömään luomu fish & chipsiä yhden ystävän viimeisen illan kunniaksi (vaikka hän tuleekin jo sitten tammikuussa takaisin). Täällä kyllä juhlistetaan, juhlitaan ja muistetaan vaikka lähtisi päiväksi pois.. :) Ravintolasta jatkettiin Babalúun jälkkärille ja siitä vielä Andreaan iltateelle ja itävaltalaisen ystävän tuomille joulupikkuleiville. Onneksi tarjolla oli autokyyti kotiin kun kertyi varmaan taas se viisi kiloa lisää tämän illan aikana. Kukaan ei kertonut että tää vaihtarielämä ois lähinnä syömistä! Mutta hyvä niin, mukavaahan se vaan on.

Huomenna pitäisi varmaan käväistä poliisiasemalla viemässä perjantai yönä löytämäni kännykkä löytötavaratoimistoon. Käväistään myös saattamassa kaveri lentokentälle. Taas tulossa kiireinen tapahtuma rikas viikko. Uskomatonta että kohta on joulu. Täällä on ollut n. kymmenen astetta lämmintä ja paikalliset tytöt käyttää heti tilaisuuden hyväkseen ja kaivavat kesäkorkkarit kaapista ja eikun baanalle! Joskus luulin että olen kovin karaistunut kylmää ja viimaista ilmastoa kestävä suomalainen, mutta täällä kaikki luulot ovat karisseet näiden karpaasien rinnalla. Tai sitten se on vaan niin, että paikalliset lämmittää itsensä sillä Brennivinillä niin kuumiksi että kelpaa juosta vaikka paljain jaloin. Who knows :)


P.S. Viikko takaperin juhlistimme Suomen itsenäisyyttä Alvar Aallon suunnittelemassa Nordic Housessa Suomen Islannin lähetystön pippaloissa. Mukavat juhlat olivat, herkkusyömisiä ja suurlähettilään herttainen puhe. Kannatti mennä!

Joulusia katuja ja epäonnistunut luisteluyritys

Täältä saa ihania retrolastenvaunuja (kaikille perheenlisäystä suunnitteleville tiedoksi!)

Meidän sininen musapuoti, mistä voi ostaa vaikka apinanmallisen puupuhaltimen tai sitten sen jättimäisen kongin, jihuu!



Tiistaina tarkoituksemme oli lähteä paikalliseen urheiluhalliin luistelemaan. Innolla hyppäsimme bussiin ja tytöt olivat panostaneet ihan kunnolla söpöön luistelijalookkiin, itse vedin perus suomimeiningillä tuulareissa kun en tajunnut että sinnehän voi vaikka halutessaan vähän laittautua :)

Paikalle päästyämme meitä odotti kuitenkin karu pettymys, koska tavisten luisteluaika oli päättynyt jo kello kolme. Päätimme kuitenkin kurkata tyttöjen taitoluistelutreenejä ja oli hauska nähdä pieniä pätkiä esityksistä, joita hiottiin selvästi joulunäytöksiä varten. Jossain vaiheessa alkoi tulla vähän outo olo kun porukalla räpsittiin kuvia luistelijoista ja päätettiin lähteä pois, mutta ovella meidät yhytti joku vartijan tyyppinen mies. Ihan hyvällä hän vain neuvoi meitä tulemaan toisen kerran oikeaan aikaan, ei sentään tainnut pitää meitä epämääräisinä hiippareina :)



Lohdutukseksi epäonnistuneesta luistelusta kapusimme Babalúun juustokakulle ja teelle ja ties mille herkuille. Kleinatytöistä se luova osapuoli päätti sivistää itseään renesanssiajan arkkitehtuurilla ja taiteella. Toivon hänestä arkkitehtia tai Islannin Suomen suurlähetystön uutta toivoa. Hänessä on potentiaalia!




Söpö pieni joulupuoti missä päätimme pistäytyä. Yksi meistä bongasi sanan "kaitaliina" ja totesi että kuulostaapa tutulle, siinä sitten pähkäiltiin että ehkä siksi koska se on suomea ja tuote taisi sitten olla Suomesta peräisin. Pitäisikö tästä äidinkielen laskevasta tasosta olla huolissaan?



Paikallista jouluvalopanostusta. Täällä kyllä ei valoissa säästellä ja innolla odotan jo uuden vuoden ilotulitusta, joka muistuttaa kuulemma tulimerta ja näkymä kaiken jälkeen on kuin sotatanner - sankkaa savua ja roskaa. Paikallinen tyttö neuvoi olemaan jossai korkealla turvassa. Mietin että pitääkö tässä lähteä jotain suojalaseja ostamaan, vai tuleeko sokeana takaisin Suomeen.

Kasvisgulassia ja jäähyväisiä - mutta ei lopullisia!

Eilen oli erään ystäväni viimeinen ilta Reykajavíkissa ja sen kunniaksi tallustimme Höfdiin nauttimaan luottokokkimme ihanasta kasvisgulassista joka tarjoiltiin ihmeellisten taikinamöykkyjen kera. Jälkiruuaksi mies oli pyöräyttänyt joulukeksejä, jotka toivat mieleeni joskus Kreikan reissulla maistamani ruskeaa makeaa nestettä tihkuvan lehtitaikinapähkinäjälkkärin. Ei täällä ainakaan pääse nälästä kärsimään.

On outo juttu kun ihmisiä alkaa pikkuhiljaa valua pois. Niinpä eilinen iltakin oli vähän sekalaisten tunteiden siivittämä. Oli hauskaa niin kuin aina iltaisin kun tehdään yhdessä kaikkea kivaa, ja niinpä nytkin lähdettiin ihan normaalisti meidän yhteen vakkaripaikkaan istumaan iltaa. "The Nameless cafe" nimellä kulkeva paikka, joka kuuleman mukaan omistaa myös ihan oikean nimen joka meiltä kaikilta on mennyt ihan ohi korvien, tarjosi meille taas ihanan illan super kivalla musalla höystettynä. Onneksi ei vielä kotiin lähtiessä tarvinnut sanoa heippa, kun mentiin vielä seuraavana aamuna lähileipomoon aamupalalle porukalla. Pojilla oli tainnut ilta vähän venähtää, koska kun soitin kaverille kymmeneltä, hän heräili jostain sohvalta :)

Niinpä tänään mukava aamupala, sieltä koululle ja ystävälle heipat. Kyllä siinä vähän haikea olo tuli, vaikka melkein satavarmana tiedän jo nyt että nähdään vielä, Britteihin veri vetää kuitenkin! Täällä kasvaa ihmisiin jotenkin hirmu tiukasti kiinni, ja sitten onkin vähän ymmällään kun joku ihminen osoittautuukin muuksi mitä aluksi antoi ymmärtää. Tai kun jollain on ongelmia ja huolia, on välillä vaikeaa yrittää auttaa koska toista ei kuitenkaan tunne niin hyvin. Siitä huolimatta, ympärillä olevista ihmisistä on muodostunut se perhe joka pitää siusta huolta ja johon voi tukeutua koska kaikki on samassa tilanteessa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka moni täällä olevista ystävistä pysyy ystävinä jatkossakin - toivon että ainakin ne lähimmät, koska heistä on tullut kovin tärkeitä.

Ensimmäinen islannin kirjallinen koe meni kivasti. Täällä ei ilmeisesti olla kauheen innokaasti panostettu tähän kokeeseen koska se oli lähestulkoon samanlainen kuin viimevuotinen koe, joka meille oli nettiin laitettu malliksi. Ehkä tavoitteena on vaihtareille hyvä joulumieli - kukaan ei reputa.Illalla oli vielä suomiporukalla presidentin linnanjuhlien katsomista yle-areenasta ja illan kruunasi emännän lohileivät ja tietysti Miran ja Paulan upeat puvut, kampaukset ja kengät, jotka saivat minut ja toisen pemufanin kiljumaan ja kikattamaan.

Kerrassaan ihana päivä taas vaikka taivas oli harmaa ja vettä satoi. Oli outoa katsoa Lappeenrannan säätiedotusta missä lupailtiin -14 astetta, täällä kun mennään taas reilusti plussan puolella!

Oli muuten mukava tavata pitkästä aikaa vuokraemäntää viime lauantai aamuna. Huonosti nukutun yön jälkeen olin aamukävelyllä, mikä ei kyllä aamulta tuntunut kun ulkona on pimeää kello 11 saakka, eli vielä kymmenenkin aikaan näyttää siltä että keskellä yötä olisi liikenteessä, ja takaisin tullessa törmäsin vuokraemäntään ja hänen mieheensä. Olivat kovin huolissaan kun en ollut heille soittanut kun olin kipeä. Luulivat etten ollut saanut ruokaa ja hoitoa. Sanoin että ei huolta, onneksi täällä on kavereita jotka auttaa ettei yksin tarttee sisällä virua. Kerroin että olen viihtynyt paremmin kun ikininä uskalsin kuvitella ja että varmasti haluan tulla takaisin tänne. Siihen vuokraemäntä hymyillen vastasi, että tiedät sitten missä sinun koti on. Kyllä tämä lämmitti sydäntä, vaikka tietty bisnesnaisena hän varmasti osaa repliikit tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kuulin myös että yläkerran asuntoon on kevätlukukaudeksi tulossa suomalainen tyttö. Vuokraemäntä sanoi että hän toivoo että olisi yhtä mukava kuin minä.

Olipas nyt kohteliaisuuksia kerrassaan :)