Eilen oli erään ystäväni viimeinen ilta Reykajavíkissa ja sen kunniaksi tallustimme Höfdiin nauttimaan luottokokkimme ihanasta kasvisgulassista joka tarjoiltiin ihmeellisten taikinamöykkyjen kera. Jälkiruuaksi mies oli pyöräyttänyt joulukeksejä, jotka toivat mieleeni joskus Kreikan reissulla maistamani ruskeaa makeaa nestettä tihkuvan lehtitaikinapähkinäjälkkärin. Ei täällä ainakaan pääse nälästä kärsimään.
On outo juttu kun ihmisiä alkaa pikkuhiljaa valua pois. Niinpä eilinen iltakin oli vähän sekalaisten tunteiden siivittämä. Oli hauskaa niin kuin aina iltaisin kun tehdään yhdessä kaikkea kivaa, ja niinpä nytkin lähdettiin ihan normaalisti meidän yhteen vakkaripaikkaan istumaan iltaa. "The Nameless cafe" nimellä kulkeva paikka, joka kuuleman mukaan omistaa myös ihan oikean nimen joka meiltä kaikilta on mennyt ihan ohi korvien, tarjosi meille taas ihanan illan super kivalla musalla höystettynä. Onneksi ei vielä kotiin lähtiessä tarvinnut sanoa heippa, kun mentiin vielä seuraavana aamuna lähileipomoon aamupalalle porukalla. Pojilla oli tainnut ilta vähän venähtää, koska kun soitin kaverille kymmeneltä, hän heräili jostain sohvalta :)
Niinpä tänään mukava aamupala, sieltä koululle ja ystävälle heipat. Kyllä siinä vähän haikea olo tuli, vaikka melkein satavarmana tiedän jo nyt että nähdään vielä, Britteihin veri vetää kuitenkin! Täällä kasvaa ihmisiin jotenkin hirmu tiukasti kiinni, ja sitten onkin vähän ymmällään kun joku ihminen osoittautuukin muuksi mitä aluksi antoi ymmärtää. Tai kun jollain on ongelmia ja huolia, on välillä vaikeaa yrittää auttaa koska toista ei kuitenkaan tunne niin hyvin. Siitä huolimatta, ympärillä olevista ihmisistä on muodostunut se perhe joka pitää siusta huolta ja johon voi tukeutua koska kaikki on samassa tilanteessa. On mielenkiintoista nähdä, kuinka moni täällä olevista ystävistä pysyy ystävinä jatkossakin - toivon että ainakin ne lähimmät, koska heistä on tullut kovin tärkeitä.
Ensimmäinen islannin kirjallinen koe meni kivasti. Täällä ei ilmeisesti olla kauheen innokaasti panostettu tähän kokeeseen koska se oli lähestulkoon samanlainen kuin viimevuotinen koe, joka meille oli nettiin laitettu malliksi. Ehkä tavoitteena on vaihtareille hyvä joulumieli - kukaan ei reputa.Illalla oli vielä suomiporukalla presidentin linnanjuhlien katsomista yle-areenasta ja illan kruunasi emännän lohileivät ja tietysti Miran ja Paulan upeat puvut, kampaukset ja kengät, jotka saivat minut ja toisen pemufanin kiljumaan ja kikattamaan.
Kerrassaan ihana päivä taas vaikka taivas oli harmaa ja vettä satoi. Oli outoa katsoa Lappeenrannan säätiedotusta missä lupailtiin -14 astetta, täällä kun mennään taas reilusti plussan puolella!
Oli muuten mukava tavata pitkästä aikaa vuokraemäntää viime lauantai aamuna. Huonosti nukutun yön jälkeen olin aamukävelyllä, mikä ei kyllä aamulta tuntunut kun ulkona on pimeää kello 11 saakka, eli vielä kymmenenkin aikaan näyttää siltä että keskellä yötä olisi liikenteessä, ja takaisin tullessa törmäsin vuokraemäntään ja hänen mieheensä. Olivat kovin huolissaan kun en ollut heille soittanut kun olin kipeä. Luulivat etten ollut saanut ruokaa ja hoitoa. Sanoin että ei huolta, onneksi täällä on kavereita jotka auttaa ettei yksin tarttee sisällä virua. Kerroin että olen viihtynyt paremmin kun ikininä uskalsin kuvitella ja että varmasti haluan tulla takaisin tänne. Siihen vuokraemäntä hymyillen vastasi, että tiedät sitten missä sinun koti on. Kyllä tämä lämmitti sydäntä, vaikka tietty bisnesnaisena hän varmasti osaa repliikit tilanteeseen kuin tilanteeseen. Kuulin myös että yläkerran asuntoon on kevätlukukaudeksi tulossa suomalainen tyttö. Vuokraemäntä sanoi että hän toivoo että olisi yhtä mukava kuin minä.
Olipas nyt kohteliaisuuksia kerrassaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti