Muistan sen sunnuntaifiiliksen kotona Suomessa, kun tuntuu että aika matelee, pitäis tehdä läksyjä ja tuntuu että maa on nielaissut kaikki elolliset oliot. Kadut ovat tyhjillään ja kukaan ei tee mitään. Onneksi tälläistä sunnuntaita en ole täällä päässyt kertaakaan kohtaamaan.
Eräs sunnuntai lähdimme pienelle kaupunkikävelylle. Ilma oli mitä kirkkain, kylmin ja kohtalaisen tuulinen, mutta otollinen innostuneelle kulkijalle joka tykkää vielä räpsiä vähän kuvia!
Ensimmäinen etappi oli kaverini luona ja kun olin hänelle omatekemät sämpyläni tarjonnut ja teet oli kumottu kurkkuun, pyörähdimme Hallgrimskirkjanissa, meidän lähikirkossa. Kirkko on kovin yksinkertainen ja pelkistetty mutta siitä huolimatta kaunis ja valoisa kuin mikä. Todellinen yllätys löytyy kirkontornista, jonne pääsee hissillä. Näkymät ovat huikeat kun kaupunki levittäytyy silmän kantamattomiin (noh, melkein!) värikkäine kattoineen ja taustalla siintävät tietysti lumihuippuiset vuoret.
En tiedä liekö ystäväni juoni, kun tietää minut aika tunnolliseksi ihmiseksi, vai mitä, mutta emme muistaneet maksaa hissimaksua (400ISK) ja kirkosta ulos tullessamme törmättiin kiinalaiseen vaihtarityttöön joka meitä asiasta muistutti. Onneksi pääsin asian korjaamaan kirkossa seuraavan kerran asioituani :)
Seuraavaksi kävelimme kaupunginlammen ympäri jossa käy aina kuhina. Paikalliset kun tykkäävät kovasti ruokkia lammen lintuja. Joutsenia, hanhia, sorsia, puluja, lokkeja, you name it. Välillä meno yltyy vähän liiankin rajuksi kun linnut, varsinkin hanhet juoksevat ihmisten perässä. Silloin voi kuvitella lintujen periytyvänkin dinosauruksista...
Kävelyn päätteeksi kotimatkalla piipahdin kahdessa galleriassa. Kaffistófa niminen galleria oli iloinen yllätys. Siellä pitävät näyttelyitään Reykjavíkin taideyliopiston opiskelijat ja tälläkertaa esillä oli norjalaisen tytön piirrustukia ja tekstejä sekä ruotsalaisen tytön videoteos. Juttelimme tytön kanssa Reykjavíkin ainutlaatuisesta tunnelmasta, siitä kuinka kaupunki puskee ja kannustaa ihmisiä toteuttamaan unelmiaan ja ideoitaan - yhdyimme molemmat siihen ajatukseen, että täällä ei tarvitse osata täydellisesti vaan pääasia on asiasta innostuminen ja yritteliäisyys. Oli hauska rupatella taiteesta jonkun alan osaajan kanssa ja huomata että kaikki taiteilijat eivät olekaan aivan toisesta ulottuvuudesta kuin itse..
Yksi lempipaikoistani kaupungin keskustassa oli saanut taas uusia graffititaideteoksia. On hauska idea, että tämä sisäpiha on ihan luvallinen paikka näille töille, onhan tämäkin yksi taidemuoto ja ainakin miusta on hauska aina yllättyä usein vaihtuvista teoksista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti