Kun päivät vähenee, meno senkun tiivistyy. Lauantaina koettiin jorauksen ennätysyritys, kun ilta venyi kahdeksasta aamu kuuteen ja pistettiin jalalla koreasti noin kuuden tunnin ajan. Karamban pojat saivat pyytämättä sellaisen tanssishown että oksat pois. Neljän jälkeen tanssilattia oli vain meidän. Pmmpltä opittuun tapaan pyörimme kaverin kanssa baarin keskellä käsikkäin huimaa vauhtia ja ympärillä pojat hurrasivat. Mikäs sen hauskempaa! Illan päätteeksi taputettiin vielä kaikille paikalla olleille ja tietysti djlle ja sitten meidät jouduttiin melkein kantamaan ulos. Aivan paras ilta. Pääsin myös vihdoin ja viimein käväisemään legendaarisessa Kaffibarinn baarissa, joka on tuttu esim. Reykjavík 101 kirjasta/elokuvasta. Kiitos tytöt!
Sunnuntai aamuna taas neljän tunnin yöunien jälkeen virkeänä ulkoilmamuseoon. Bussimatkalla saimme ihailla paikallisten ihmisten jouluvalointoilua joka näyttää korostuvan entisestään mitä syvemmin työnnytään kerrostalolähiöiden maailmaan. Kokonaisia kerrostaloja on vuorattu valokaapeilla, erivärisillä valoköynnöksillä ja hehkulamppujennäköisillä valoilla. Joulupukkeja on jokaisen parvekkeella ainakin kolmin kappalein eikä muussakaan rekvisiitassa säästellä. Sellaisen sekamelskan nämä täällä saavat aikaan että jos omaa minkäänlaista väri/tyylisilmää, tekee aika kipeää.
Museo koostui useista eri rakennuksista, joista osa on Reykjavíkin alkuperäisrakennuksia, jotka on siirretty museoalueelle keskustasta. Vanhimmat talot taisivat olla jostain 1800 luvulta peräisin. Ensimmäisessä talossa saimme seurata kynttilöiden valmistusta paikallisten lasten kanssa.
Esillä olivat myös lampaanvilla ja siitä tehdyt perinteiset islantilaiset villapaidat. Oli kutomiseen käytettäviä välineitä ja lankaa kaikissa eri sävyissä.
Mielenkiintoinen yllätys oli vanhojen joulukuusenkoristeiden täyttämä seinä. Mietimme siinä, että kumma kun nykyään harvoin mihinkään tavaraan panostetaan samalla tavalla kuin joskus ennen. Näissä joulukuusenkoristeissa näkyi kädenjälki ja se että niiden valmistukseen oli käytetty paljon eri materiaaleja ja aikaa.
Pääsimme kurkistamaan 1900-luvun alkupuolen kotiin. Aika samalle näytti mielestäni kuin jossain suomalaisessa vastaavalta ajanjaksolta olevalta kodilta.
Ihastelen aina näissä museoissa olevia entisajan henkeen sisustettuja pikku putiikkeja joista voi ostaa kaikkia söpöjä tavaroita. Vanhat kassakoneet ovat hurmaavia, harmi kun sellaiselle ei omassa kotona ole paljonkaan käyttöä.
Yhdessä rakennuksessa oli vanha autokorjaamo, jonka korjaajanukke oli pelottavat aidonnäköinen. Seinille oli ripustettu jos jonkin sortin työkalua ja purnukkaa. Vanhat rasiat ja maalipurkit hauskoine etiketteinen saavat minut aina sekoamaan kameran kanssa.
Tässä on sitten vähän makua niistä "turfhouse" taloista jotka ovat Islannille ominaisia alkuperäisasutuksia. Tämä kyseinen kuvassa oleva talo ei välttämättä ole se paras esimerkki, mutta ideana on siis että talon katto on nurmea ja maaainesta.
Yhden talon katolta löytyi pieni tonttu ja pohdiskelimme siinä sitten että onkohan tämä nyt tänne palkattu vai muuten vaan on tiensä löytänyt sinne ylös juuri sopivan piiloon.
Perinteinen paikallinen joululeipä syntyi pienten apureiden käsien tuotoksena, oli muuten hirmu maukasta. Pitää sännätä joku päivä ostamaan sitä Bónuksesta!
Upea vanha puutalo hienoine ornamenttikoristeineen. Vanhoissa puutalleissa vieraillessa tuli kuivan heinän ja puun yhteistuoksusta mieleen nuorempana tallilla vietetyt päivät. Vanhan puutallin tuoksu on jotain aivan ihanaa.
Lämmintä kaakaota nautiskellessa oli mukava seurata paikallisten lapsiperheiden tanssahtelua kuusen ympärillä. Lapsia viihdyttämään oli saapunut myös muutama niistä Islannin kolmestatoista joulupukista. Voi sitä riemun ja pelon sekaisen kiljunnan määrää kun lapset jahtasivat pukkeja ja vuoroin toisin päin.
Kerrassaan hauska sunnuntai aamupäivä! Illalla menimme suurella porukalla syömään luomu fish & chipsiä yhden ystävän viimeisen illan kunniaksi (vaikka hän tuleekin jo sitten tammikuussa takaisin). Täällä kyllä juhlistetaan, juhlitaan ja muistetaan vaikka lähtisi päiväksi pois.. :) Ravintolasta jatkettiin Babalúun jälkkärille ja siitä vielä Andreaan iltateelle ja itävaltalaisen ystävän tuomille joulupikkuleiville. Onneksi tarjolla oli autokyyti kotiin kun kertyi varmaan taas se viisi kiloa lisää tämän illan aikana. Kukaan ei kertonut että tää vaihtarielämä ois lähinnä syömistä! Mutta hyvä niin, mukavaahan se vaan on.
Huomenna pitäisi varmaan käväistä poliisiasemalla viemässä perjantai yönä löytämäni kännykkä löytötavaratoimistoon. Käväistään myös saattamassa kaveri lentokentälle. Taas tulossa kiireinen tapahtuma rikas viikko. Uskomatonta että kohta on joulu. Täällä on ollut n. kymmenen astetta lämmintä ja paikalliset tytöt käyttää heti tilaisuuden hyväkseen ja kaivavat kesäkorkkarit kaapista ja eikun baanalle! Joskus luulin että olen kovin karaistunut kylmää ja viimaista ilmastoa kestävä suomalainen, mutta täällä kaikki luulot ovat karisseet näiden karpaasien rinnalla. Tai sitten se on vaan niin, että paikalliset lämmittää itsensä sillä Brennivinillä niin kuumiksi että kelpaa juosta vaikka paljain jaloin. Who knows :)
P.S. Viikko takaperin juhlistimme Suomen itsenäisyyttä Alvar Aallon suunnittelemassa Nordic Housessa Suomen Islannin lähetystön pippaloissa. Mukavat juhlat olivat, herkkusyömisiä ja suurlähettilään herttainen puhe. Kannatti mennä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti