Viime lauantaina päätimme kavereiden kanssa lähteä pienelle lauantaikävelylle Perlaniin, Reykjavíkin vesitorniin. Matka sinne oli mystinen, sillä melkein koko matkan perässämme käveli kissa, tasaisin väliajoin naukuen. Perille päästyä mauku jäi ulos eikä sitä sen koommin enää näkynyt. Liekö kyseessä ollut Perlanin oma imagokissa joka saattelee vieraat tietyiltä liikennevaloilta perille.
Perlanin pihalla on keinotekoinen geysir, jonka näkeminen oikean geysirin jälkeen lähinnä huvittaa. Tämä puutarhasuihkulähdettä muistuttava vesispektaakkeli nousee ylös suorana ohuena vesipatsaana ainakin puolen minuutinajan, eikä siis muistuta oikeaa lähes ollenkaan. Pihalta löysimme vielä hauskat patsaat joiden kanssa päästiin poseeraamaan.
Perlan näyttää pitkälti avaruuskeskukselta suuren lasikupolinsa takia. Ylhäällä on ravintola joka kuuleman mukaan pyörii kerran kahdessa tunnissa kokonaan ympäri (jos muistan oikein). Ulkoa on hienot näkymät koko kaupunkiin ja vuorille.
Päätimme ruokailla tornin salaattibuffeessa, joka oli mukava yllätys. Hyvä hinta-laatusuhde ja santsatakin sai vielä samaan hintaan. Mukavien keskusteluiden päätteeksi vyöryimme kukkulalta alas keskustaan kahvittelemaan.
Viime aikoina meille on muodostunut selvä kuva meidän pääaktiviteeteista täällä. Syöminen ja eri ruokapaikoissa ja kahviloissa istuminen on eittämättä top vitosessa. Mikäs sen mukavampaa! Ollaan syöty melkein joka päivä kakkuja tai muita leivoksia ja herkkuja. Monesti kokkaillaan yhdessä tai käydään jossain ulkona syömässä. Tietysti tähän on hyvä syy. Islannin talouskriisi velvoittaa meidät, rikkaat euron käyttäjät, tukemaan maan taloutta käyttämällä palveluja kiihtyvällä tahdilla. Kyllä se ostovoima lepää meissä ulkomaalaisissa opiskelijoissa..
Niinpä Perlanista keskustaan takaisin saapuessa oli pakko piipahtaa yhdessä vakkarikahvilassa, Babalússa New York cheesecaken äärellä.
Lauantai iltana oli vuorossa ESN farewell party jotka muodostuivat aikamoisiksi jäähyväiskekkereiksi. Sunnuntaina kynnelle kykenevät raahautuivat koululle ryhmäkuvaa varten. Tästä hauskasta ideasta kunnia kuuluu latvialaiselle ystävällemme, harmi vain että paikalle saapui ehkä se kymmenes osa kaikista vaihtareista.. :)
Lumienkeleiden jälkeen takamus oli ihan märkä ja oli pakko mennä lämmittelemään oi aina niin ihanalle Hámalle, eli Háskólatorgille, teelle. Täällä myö päivät pitkät istutaan, syödään, opiskellaan, jutellaan, syödään vähän lisää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti