Tämä viikko on ollut läksiäisten ja yhdessäoleilun huipehtuma, kun kavereita on lähtenyt melkein joka päivä. Unta ei ole juuri näkynyt pariin päivään kun kavereita olen saatellut lentokentälle ja pidetty yömyöhään kestäviä läksiäisiä. Ikävä näitä ihmisiä tulee ja kyyneleitä on yritetty pidätellä vaihtelevalla menestyksellä.
Jatkamme urhoollista kahviloiden valtaamista ja tällä viikolla oli vuorossa Tíu dropar niminen kuppila, josta saa uskomattoman kokoisia belgialaisia vohveleita raparperihillolla ja ties mitä muuta suussa sulavaa herkkua. Paikan sisustus on silmiähivelevän söpö vanhoine valokuvineen ja teepannuineen. Seinillä on ihanat värikkäät kuviolliset tapetit.
Tiistaina keitettiin perinteistä riisipuuroa ja latvialainen ystävämme keitti omaa spesiaali joulujuomaansa, martinia ja appelsiinimehua, suosittelen!
Kaikille muille riisipuuro taisi maistua vallan mainiosti, paitsi itävaltainen kaverini ja hänen äitinsä eivät siitä juuri tainneet innostua. Ystäväni äiti sanoi että se muistutti itävaltalaista lastenruokaa. Ehkä se heistä sitten tuntui samalle kun joku olisi meille tarjonnut bonaa purkista, who knows :) Muille kansallisuuksille puuro upposi kyllä mahaan hyvällä tahdilla.
Torstaina aamuyöstä saatoin kaverin lentokentälle, taas yhdet jäähyväiset ja sitten koululle lounaalle. Sieltä kaupunkiin jouluhumuun kavereiden kanssa. Pyörähdimme joulumarkkinoilla ja pääsimme myös päihittämään paikallisen joulumuorin joka ei nyt ulkoisella olemuksellaan kauheasti viehätä.
Torstai iltana oli vielä kahvittelua ystävien kanssa Babalússa, sieltä kodin kautta baariin muutamaa ystävää moikkaamaan josta aamu neljäksi kaverille heittämään väliaikaset heipat ja sieltä kotiin hetkeksi unille ennen aamun aktiviteetteja. Ehkä tämä elämä taas jouluksi rauhottuu ja kohtahan miulle tulee sit taas tuliaisia Suomesta. Joka kerta kun joku ystävä lähtee, ymmärtää myös että oma lähtö lähenee. Kunpa osaisin pysäyttää ajan, olisin tehnyt sen jo monta päivää sitten.
Rantapäivä joulukuussa Islannissa kuulostaa ensi kuulemalta vähän oudolle. Näin joka tapauksessa pääsi tapahtumaan tänään perjantaina kun kolmen ystävän kanssa suunnattiin kaupungin thermal beachille Nautholsvikiin joka on tiettyinä päivinä nyt joulukuussa vielä auki. Ranta on normaali hiekkaranta jossa pääsee uimaan meressä, jonka jälkeen voi lämmitellä kaunista merimaisemaa katsellen kuumassa altaassa. Huurteinen hiekka, jääkylmä merivesi ja auringonnousu - mitä muuta voisi enää toivoa?
Ensiksi pulahdimme kuumaan altaaseen lämmittelemään. Ajatuskin pulahtamisesta hyiseen Atlanttiin sai aikaan kylmiä väreitä. Olo oli jotenkin outo, ajantaju kadoksissa sillä vaikka kello lähenteli jo puolta päivää, aurinko oli tuskin noussut ja saimmekin ihailla sen kohoamista horisontista altaasta käsin. Sitten oli vuorossa ensimmäinen pulahdus mereen. Voin kertoa että siinä ei huutoja säästelty kun mereen heittäydyttiin ja henki melkein salpaantui koska vesi oli niin kylmää. Jalat kangistui ja kun piti se n. 50 m matka taittaa takaisin altaaseen niin alkoi jo usko loppumaan niin kuin tunto jalkapohjista.
Toinen kerta meressä oli jo paljon parempi ja helpompi, uimmekin pienen lenkin ja olo oli ihan mahtava. Paikalla toimi myös pieni kahvila, josta sai altaaseen tilattua kahvia tai muita virvokkeita. Alla näkyvät urhoolliset uimarit.
Paikalla oli paljon karskeja paikallisia talviuimareita hyvin varustautuneina. Uimakengät, hanskat ja lakki olivat varmasti ihan hyvä ratkaisu kun mereen mennessä joutui astelemaan jäisellä hiekalla. Niin ja oli altaaseen eksynyt yksi suomalaismieskin joka kaverin kertoman mukaan edusti taas maatamme tosi lahjakkaasti... Meidän lähtiessä paikalla kävi sellainen kuhina että pieni lämmin allas muistutti jo soppakattilaa.
Islanti on siis uusi rantalomakohde, ei kesäisin vaan talvisin. Suosittelen! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti