Tiistaina oli vuorossa kauan odotettu Twilight saagan toinen osa, New Moon. Kumma kyllä emme saaneet vakuuteltua yhtään poikaa elokuviin mukaan, tiesivät kai liian hyvin mitä tuleman pitää. Muutama kaveri oli elokuvan käynyt jo katsomassa ja tiesivät kertoa, että joka kerta kun jompikumpi elokuvan miespäähenkilöistä ottaa paidan pois, sali repeää teinityttöjen huudahduksista ja kiljumisesta. Kringlanin elokuvateatteriin päästessämme saimme esimakua tulevasta. Olimme varmaan paikan vanhimmat asiakkaat, jos ei sitä seitsemänkymppistä papparaista oteta huomioon..mietin että mitenköhän hän oli tähän elokuvaan eksynyt... Paljon teinityttöjä siis ja muutamia poikaystäviä.
Elokuva oli hyvä, pojat siinä söpöjä vaikka ei päästy yhteisymmärrykseen siitä kumpi nyt oli sitten parempi, ihmissusi vai vampyyri.
Keskiviikkoiltana oli perinteisten ESN bileiden vuoro, jonne mentiin vain kuuntelemaan alkuillan luento islantilaisista jouluperinteistä. Luennoitsija oli brittimies, joka opettaa yliopistolla folkloristiikkaa. Luento oli ihan mieletön ja naurussa oli kyllä pitelemistä. Mies osoittautui aikamoiseksi persoonaksi. Islannin jouluperinteet ovat kyllä vähän karumpaa ja rajumpaa luokkaa kuin suomalaiset, tai sitten en vaan ole itse perillä meidän omista jouluperinteistä, taruista ja hahmoista. Kotoinen leppoisa joulupukki tuntuu tosi kivalle ajatukselle verrattuna kuvassa olevaan Grýlaan, joka on kaikkien kolmentoista islantilaisen joulupukin äiti. Kolmetoista joulupukkia, saattaa kuulostaa joka lapsen unelmalle, mutta näin ei ihan ole. Nämä kaverit ovat nimittäin kaikki hyvin ilkeitä, jokaisella jokin erikoisalansa. Joku paiskoo ovia, joku varastaa lampaita ja toinen ruokaa. Nykyään heillä on kuitenkin vähän parempi maine ja kolmetoista päivää ennen jouluaattoa nämä joulupukit sitten tuovat lapsille lahjoja joulusukkaan tai vaihtoehtoisesti perunan, jos lapsi on ollut tuhma.
Grýla itse se vasta paha akka onkin. Ensinnäkin hän on mennyt kolmesti naimisiin, ja tässä hässäkässä pistellyt ainakin yhden miehensä parempiin poskiin. Tämän lisäksi hän käy joulunaikaaan keräämässä kylän tuhmat lapset säkkiin ja keittää heistä maukkaan sopan. Eikä tässä vielä kaikki, jos lapset ovat kaikesta tästä selvinneet, tulee Grýlan iso musta kissa ja nappaa kynsiinsä jos ei jouluna ole uutta vermettä niskassa. Voin kuvitella että islantilaiset lapset ovat hyvin kilttejä, ainakin joulun tienoilla!
Torstaina oli miun suullinen islannin kielen koe, joka meni ihan hyvin omasta mielestä. Jännitin pikkaisen, mutta oli upea tunne kun huomasi, että hei, kyllähän mie osaan opettajan kysymyksiin vastailla ja ymmäränkin suurimman osan mitä hän puhuu. Kaverin kanssa esitetty dialogi meni hyvin, vaikka pelkäsin, jospa en sitä ulkoa muistakkaan jos jännittää. Koetilanteessa meitä kuunteli joku mies, joka oli siellä ihan objektiivisuuden takia. Kun koe oli ohi ja olimme siitä lähdössä, hän huikkasi minulle "Hyvää joulua!" :)
Perjantaina käytiin kaupoilla Jennan kanssa, ja löydettiin hänelle mekko sunnuntain Suomen lähetystön itsenäisyyspäiväjuhliin. Oma mekkoni löytyi jo torstaina ja se vasta hauska näky onkin. Äiti on varmaan ihan tyytyväinen ettei ainakaan vielä tiedä missä second hand ryijyssä tytär lähtee juhlahumuun.. :) Pitää sitten laittaa kuvia perästä.
Shoppailujen jälkeen taas kahvittelemaan Babalúhun jossa tapasimme jännittävän ruotsalaisen pariskunnan. He olivat juuri menneet naimisiin lauantaina ja tulleet Reykjavíkiin häämatkalle! Kun he kuulivat että oltiin Suomesta, päästiin taas asiaan. On se jännää miten ruotsalaisilla ei tunnu olevan juuri mitään kuvaa ruotsin kielen asemasta Suomessa. Meinasi siinä silmät tippua päästä kun mies kysyin ihan pokerinaamalla että eikö ruotsi ole vieläkin Suomessa se eliitin kieli? No ei siinä mitään, mukavia olivat ja olivat tosi innoissaan siitä että ollaan tultu tänne opiskelemaan. Tosi herttaista että ihmiset menevät naimisiin vielä viiskymppisinä, ehkä se toivo ei ole mennyttä muillakaan..
Illalla käytiin katsomassa hyvänmielenelokuva Julia & Julie. Ihania maisemia Ranskasta ja ruokatoreilta. Meryl Streep oli roolissaan kyllä aivan mahtava. On kumma miten vieläkin välillä hämmentyy sekunnin murto-osaksi kun elokuva katkeaa keskeltä, milloinkohan sitä oppii muistamaan sen taukokäytännön..
Viimeiseksi piti laittaa meidän koulun kuorosta kuva. Olikohan se maanantai vai tiistai kun käytiin kuuntelemassa heidän laulua ja olipa kyllä kaunista. Ihan tuli koti mieleen kun niin karjan väreissä esiintyivät! Oikealla alarivissä sulokurkkuystävämme :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti